Digitaalitelevisio

Digitaalitelevisio tarkoittaa digitaalisessa muodossa lähetettäviä televisiolähetyksiä. Digitaaliseen tekniikkaa perustuvat televisiolähetykset tulivat käyttöön 1990-luvun loppupuolella ja ne ovat syrjäyttämässä analogiseen signaaliin perustuvat lähetykset. Digitaalitekniikka mahdollistaa televisiolähetyksissä analogialähetyksiä paremman kuvan- ja äänenlaadun ja käyttää taajuusaluetta tehokkaammin kuin analogiset lähetykset.

Digitaalitelevisiolähetyksiä voidaan lähettää joko normaalissa SDTV-standardissa (standard-definition television), joka tarkoittaa tavallisia analogialähetyksiä vastaavaa televisioresoluutiota ja kuvataajuutta, tai teräväpiirtolähetyksissä eli HDTV-standardissa (high-definition television), jossa on parempi resoluutio. Näiden välissä on joissakin lähetyksissä käytettävä EDTV-standardi (enhanced-definition television).

Digitaalitelevisiolähetyksiä lähetetään sekä maanpäällisessä antenniverkossa, kaapeliverkossa että satelliittien kautta. Maanpäällisten digitaalilähetyksen standardeja ovat ATSC (Pohjois-Amerikka), ISDB-T (Japani) ja DVB-T (Eurooppa, Etelä-Amerikka ja Australia) sekä DMB-T/H (Kiina). Satelliittilähetykset vastaanotetaan lautasantennilla ja satelliittivastaanottimella. Satelliittilähetykset perustuvat MPEG- ja DVB-S-standardeihin. Digitaalisissa kaapelilähetyksissä käytettävät standardit ovat Euroopassa DVB-C, Pohjois-Amerikassa ATSC ja Japanissa sekä Brasiliassa ISDB-C.

Lisäksi on muita tapoja, kuten DMB- ja DVB-H-standardit, joiden avulla televisiolähetyksiä voidaan katsoa matkapuhelimella.