Distributiivinen oikeudenmukaisuus

Distributiivinen eli sosiaalinen oikeudenmukaisuus tai jako-oikeudenmukaisuus tarkoittaa sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi katsottua tapaa jakaa voimavaroja. Kun oikeudenmukaisuus juridisena käsitteenä liittyy lainkäyttöön, sosiaalinen oikeudenmukaisuus koskee etuuksien ja hyvinvoinnin jakamista. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus muodostaa Johanna Hurtigin, Anna Nikupeterin ja Marjo Romakkaniemen mukaan sosiaalityön käytäntöjen, tutkimuksen ja koulutuksen ytimen.^[1]

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus koskee etenkin tulojen ja varallisuuden jakautumista yksilöiden, ryhmien tai valtioiden välillä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välineiksi on nähty tulojen uudelleenjakaminen eli tulonsiirrot. Hyvinvointivaltiolle on ominaista, että verotuksen avulla koottuja resursseja jaetaan uudelleen ja tasataan tuloeroja.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on eettinen ongelma ja koskee sitä, miten asioiden tulisi olla. Tämän takia siitä on toisistaan poikkeavia näkemyksiä.^[2]

1. ↑ Hurtig ym.
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :0 ei löytynyt