Dokumenttiromaani, ei-fiktiivinen romaani, (engl. non-fiction tai nonfiction novel, on kirjallinen tyylilaji, jossa todellisia tapahtumia kerrotaan tarinallisella eli kaunokirjallisella kirjoitustyylillä. Se on lähellä käsitettä narratiivinen journalismi, jossa myös kerrotaan faktoja tarinallisen kerronnan keinoin.
Dokumenttiromaani on dokumentteihin perustuva romaani. Termin ottivat käyttöön alun perin ranskalaiset Edmond ja Jules de Goncourt 1860-luvulla. Goncourt-veljekset asettivat romaanin tehtäväksi yhteiskunnallisen ja psykologisen tutkimuksen. Naturalistisissa ja äärimmäisen yksityiskohtaisissa teoksissaan he paneutuivat mm. mielisairaiden ja köyhälistön elämään. Nykyisin dokumenttiromaanilla tarkoitetaan romaania, joka kokonaan tai huomattavassa määrin perustuu asiakirjoihin kuten lehtiartikkeleihin, julkisiin raportteihin ja arkistoaineistoon.
Alan klassikkoja ovat amerikkalaisten Theodore Dreiserin An American Tragedy (1925, Amerikkalainen murhenäytelmä) ja Truman Capoten In Cold Blood (1966, Kylmäverisesti). Jälkimmäisen aiheena on Kansasissa 1959 tehty raaka murha. Ensimmäisiin suomalaisiin dokumentaarisiin romaaneihin kuuluu Kemin satamalakkoa käsittelevä Paavo Rintalan Lakko (1956).[1]
- ↑ Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi.