Druidit olivat pappisluokan jäseniä, joita roomalaisten tekstien perusteella esiintyi Britteinsaarilla ja Galliassa kelttiläisten väestöjen keskuudessa noin 2 000 vuotta sitten. Druidien uskomuksista, rituaaleista, pukeutumisesta ja muusta on vain vähän tietoa.[1]
Sana ”druidi” lienee alun perin lausuttu dru-vid tai dru-vind (’tietäjä’[2] tai ’tammen tuntija’[3]). Druidit valittiin ylimystön joukosta, ja kokelaitten oli opeteltava ulkoa suuret määrät runoja, lakeja ja loitsuja. Druidien päätehtävänä oli uskonnollisten menojen johtaminen, mutta he vastasivat usein myös oikeudenkäytöstä ja toimivat parantajina. He tulkitsivat lisäksi unia ja taivaankappaleiden liikkeitä.[4] Druidien tärkeimmät uskonkappaleet olivat sielun kuolemattomuus ja jälleensyntyminen.[3][5]