Earl Hines | |
---|---|
Earl Hines (vas.) 1940-luvulla |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. joulukuuta 1903 Duquesne, Pennsylvania, Yhdysvallat |
Kuollut | 22. huhtikuuta 1983 (79 vuotta) |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1922–1983 |
Tyylilajit | jazz |
Soittimet | piano |
Levy-yhtiöt | Apollo Records, Columbia Records ja Decca Records |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Earl Kenneth ”Fatha” Hines (28. joulukuuta 1903 – 22. huhtikuuta 1983) oli yhdysvaltalainen jazzpianisti. Hän löi itsensä läpi Louis Armstrongin ja Jimmie Noonen yhtyeissä 1920-luvulla ja johti omaa yhtyettään vuodesta 1928 lähtien. Hinesin yhtyeessä soittivat 1940-luvulla muun muassa Billy Eckstine, Sarah Vaughan, Charlie Parker, Dizzy Gillespie ja Wardell Gray.[1]
Hines oli yksi ensimmäisistä suurista jazzpianosolisteista ja tunnettu ”trumpettimaisista” sooloistaan, joissa oikea käsi soitti melodian kahdessa oktaavissa.[2][3][4] Häntä on kutsuttu ”ensimmäiseksi moderniksi jazzpianistiksi”,[5][6] ja hänen tyylinsä antoi vaikutteita joukolle myöhempiä pianisteja, mukaan lukien Teddy Wilson, Jess Stacy, Joe Sullivan ja Nat King Cole.[5]
<ref>
-elementti; viitettä Down Beat
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä BBC
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä All About Jazz
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Martin & Waters
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Allmusic
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Redhotjazz
ei löytynyt