Egyptin kieli

Egyptin kielellä tarkoitetaan muinaisen Egyptin kieltä, jota kirjoitettiin etenkin hieroglyfein. Hieroglyfien lukemisen taito kuitenkin katosi, ja ne uhmasivat tulkintayrityksiä aina Napoleonin aikoihin saakka, jolloin ranskalainen Jean-François Champollion selvitti hieroglyfien salaisuuden^[1] ja perusti nykyaikaisen egyptologian tieteenhaarana. Huolimatta erikoisesta kirjoitusjärjestelmästään egypti ei ole erityisen epätavallinen kieli: se kuuluu afroaasialaisiin kieliin ja muodostaa niiden keskuudessa oman alaryhmänsä.^[1] Egyptin kieliopissa esiintyy monenlaisia yhtäläisyyksiä seemiläisiin kieliin, kuten VSO-sanajärjestys, heprean kaltainen status constructus genetiivin sijasta ja kolmikonsonanttinen sanarunko (radikaalit, kuten arabiassa), josta johdetaan väliin lisättävillä vokaaleilla monenlaisia muotoja. Verbiä käytetään mielellään predikatiiviadjektiivin sijasta (ts. sanotaan "mies punoittaa" eikä "mies on punainen").

Tutkijat ovat kyenneet kiistattomasti selvittämään egyptin sanojen konsonanttirungon, mutta vokalisaatiossa on vielä paljon tutkimisen varaa, sillä egyptiläisessä kirjoitusjärjestelmässä vokaaleja ei merkitty.^[1] Tavallisesti egyptiä vokalisoidaan yksinkertaistetun niin sanotun egyptologisen järjestelmän mukaan, joka helpottaa pelkistä konsonanteista muodostuvan tekstin ääneen lukua, mutta jolla on varsin vähän tekemistä sen kanssa, mitä egyptin vokaaleista nyttemmin tiedetään.

1. ↑ ^{a b c} Jaakko Anhava <: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 119–120. 3. painos. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.