Back ايلا روين ARZ Eila Roine English

Eila Roine

Eila Roine
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasa­valta (1962).
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasa­valta (1962).
Henkilötiedot
Koko nimi Eila Orvokki Roine-Auvinen
Syntynyt26. marraskuuta 1931
Turku
Ammatti näyttelijä
Vanhemmat Eero Roine
Puoliso Vili Auvinen ( 1955;  1996)
Lapset Tommi Auvinen
Janne Auvinen
Sukulaiset Esko Roine (veli)
Liisa Roine (sisko)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Eila Auvinen (rinnakkais­nimi)[1]
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Eila Roine (viralliselta nimeltään Eila Orvokki Roine-Auvinen, o.s. Roine; s. 26. marraskuuta 1931 Turku) on suomalainen näyttelijä.[2] Roine aloitti näyttelemisen Eino Salmelaisen ilta­näyttelijä­koulussa vuonna 1949.[3] Elämän­työnsä hän on tehnyt Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hän oli kiinnitettynä vuodet 1951–1994 ja sen jälkeen vierailijana.

Roine on profiloitunut eritoten todentuntuisten hahmojen tulkitsijana, mutta myös rytmitajuisena komediennena. Vahvaa realismia edustavat muun muassa Elinan ja Alman roolit Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta sovitetuissa näytelmissä. Komediaa Roine on tehnyt muun muassa Elizana näytelmässä Pygmalion ja Leonardana näytelmässä Rakkautta ja magiaa äidin keittiössä, jossa realismiin yhdistetään maagisia aineksia. Läpimurtonsa Roine teki Maijan osassa komediassa Suutarin tyttäret.

Realismi on seurannut Roinetta myös televisioon, jossa hän näytteli suorissa studiolähetyksissä vuodesta 1961 alkaen. Televisiodebyyttinä oli Kaijan osa sarjanäytelmässä Heikki ja Kaija, jonka päätyttyä Roine näytteli Helmiä 1970-luvun sarjassa Rintamäkeläiset. Sarjojen tyyliä on kutsuttu kahvipöytärealismiksi, ja niiden fiktiivinen maailma oli niin todentuntuista, että Roine sekoitettiin toisinaan roolihahmoihinsa. Roine näytteli niin ikään sarjoissa Sirkuspelle Hermanni ja Kotikatu.

Teatterissa Roineelle oli tärkeää ensemble, ja koska hän kuului taiteellisesti laadukkaaseen kokoonpanoon, hänen ei ollut koskaan tarve vaihtaa teatteria.

Roineen elokuvaroolit ovat olleet yleensä pieniä, mutta säväyttäviä, kuten tragikomediassa Juoksu­haudan­tie (2004). Uransa myöhäisvaiheessa Roine on näytellyt myös lastenelokuvissa.

Vuosina 1996–2013 Roine toimi lasten­ohjelma Pikku Kakkosen juontajana, ”Eila-mummina”. Hän juonsi Pikku Kakkosen viimeistä kertaa 11. syys­kuuta 2013.[4]

Roine sai teatteri­neuvoksen arvonimen vuonna 1995.[2] Vuonna 2006 tasavallan presidentti myönsi hänelle Pro Finlandia -mitalin.[3][5] Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yli­opiston Kunnia­tohtoriksi.[6]

  1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Elonet ei löytynyt
  2. ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä KKO ei löytynyt
  3. ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä TT ei löytynyt
  4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä IS2013 ei löytynyt
  5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä RK ei löytynyt
  6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä UTA2018 ei löytynyt
From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy