Eino Oskari Pekkala | |
---|---|
Opetusministeri | |
Paasikiven III hallitus
28.12.1945 – 26.3.1946 |
|
Edeltäjä | Johan Helo |
Seuraaja | Eino Kilpi |
Oikeusministeri | |
Pekkalan hallitus
26.3.1946 – 29.7.1948 |
|
Edeltäjä | Urho Kekkonen |
Seuraaja | Tauno Suontausta |
Kansanedustaja | |
2.9.1927–12.7.1930, 6.4.1945–21.7.1948
|
|
Ryhmä/puolue | STPV, SKDL |
Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. marraskuuta 1887 Seinäjoki |
Kuollut | 30. syyskuuta 1956 (68 vuotta) Helsinki |
Ammatti | juristi |
Puoliso |
Salme Murrik 1913–1924 Mary Moorhouse 1928– |
Tiedot | |
Puolue | SDP, SSTP, STPV, SKDL, SYP |
Uskonto | uskonnoton |
Eino Oskari Pekkala (29. marraskuuta 1887 Seinäjoki – 30. syyskuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen juristi ja poliitikko, joka toimi kansanedustajana vuosina 1927–1930 ja 1945–1948, opetusministerinä vuosina 1945–1946 ja oikeusministerinä vuosina 1946–1948.[1] Kansanedustajana ollessaan Pekkala edusti Sosialistista työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestöä sekä Suomen Kansan Demokraattista Liittoa, mutta oli eri vaiheissa mukana myös muiden vasemmistopuolueiden toiminnassa.
1920–1930-luvuilla Pekkala oli kahdesti vankilassa poliittisista syistä. Vuonna 1930 hän joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen sieppaamaksi, mutta yhteiskunnallisen tilanteen muututtua hänet nimettiin jatkosodan jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin erikoistuomioistuimen jäseneksi. Pekkala oli nuoruudessaan lahjakas urheilija, ja vuosina 1919–1927 hän toimi Työväen Urheiluliiton ensimmäisenä puheenjohtajana. Pääministeri Mauno Pekkala oli Eino Pekkalan veli.