Elmo, urheilija on Juhani Peltosen kirjoittama ja Yleisradion toteuttama kuunnelma vuodelta 1977. Kestoltaan kuunnelma on 50 minuuttia ja sen ohjasi Lars Svedberg.[1] Kyseessä on parodinen tarina Elmo-nimisestä suomalaisesta urheilusankarista, joka yltää hämmästyttäviin saavutuksiin, mutta on luonteeltaan hiljainen ja erikoinen. Kuunnelmassa ovat äänessä pääasiassa kaksi innokasta urheiluselostajaa. Elmo, urheilija sai kunniamaininnan Prix Italiassa vuonna 1979.[2] Kuunnelmaa on esitetty Suomen lisäksi myös Australiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Jugoslaviassa, Ruotsissa, Tšekkoslovakiassa ja Saksan Liittotasavallassa.[3] Kuunnelmaa seurasivat vuonna 1978 kuunnelma Elmo – muu maailma ja romaani Elmo.[4] Vuonna 1981 tehtiin vielä televisioelokuva Muistoja Elmosta.[5]
Elmossa Juhani Peltonen parodioi menneiden vuosikymmenten urheiluselostajien kuten Paavo Noposen ja Pekka Tiilikaisen maalailevaa ja yltiöisänmaallista, muita kulttuureja vähättelevää ilmaisua sekä urheilusankaruutta ja sen lieveilmiöitä. Tärkein tyylikeino on äärimmilleen viety liioittelu: Elmo kaatuu sadan metrin juoksussa mutta tekee silti maailmanennätyksen, ottaa nokoset kesken hiihtokilpailun, polttaa piippua maaliin tullessaan, muodostaa yksin koko Suomen kisajoukkueen, kiirehtii lajien suorituspaikalta toiselle, tekee yksin kaikki jääkiekko-ottelun maalit ja niin edelleen.[4] Palkintokorokkeella pasifistinen Elmo haluaa Maamme-laulun sijasta kuunnella Armas Järnefeltin kehtolaulun Berceuse (1904).[6]
Yleisradio on julkaissut kuunnelman CD-levyllä.[7] Sitä esitetään myös radiouusintana silloin tällöin, viimeksi elokuussa 2016 Rion kesäolympialaisten aikaan.
Peltonen on kertonut valinneensa päähenkilön nimeksi Elmo, koska se oli hänen mielestään ”ehdottomasti rumin miehen nimi, [joka] tuo mieleen olmin”. Nimi oli Suomessa tuolloin harvinainen, mutta sen suosio lisääntyi huomattavasti kuunnelmien ja Elmo-romaanin myötä.[8]
Elmon tekemät yleisurheilun maailmanennätykset on lueteltuna alla: