Emil von Qvanten

Emil von Qvanten, salanimi Peder Särkilax, (22. elokuuta 1827 Pori – 5. joulukuuta 1903 Sanremo) oli suomalaissyntyinen runoilija.

Von Qvanten julkaisi kahtena vuonna, 1845 ja 1849, runokalenterin Lärkan ('Leivonen'), johon sisältyy "Suomis sång". Kokoelma Dikter ('Runoja') ilmestyi vuonna 1851. Salanimellä Peder Särkilax hän julkaisi vuonna 1855 poliittisen pamfletin Fennomani och skandinavism, jossa hän vaati Suomen erottamista Venäjästä ja asettui kannattamaan ajatusta suomalais-skandinaavisesta liittovaltiosta. Tilanne juontui Krimin sodasta. Von Qvanten oli muuttanut jo vuonna 1853 Suomesta Ruotsiin. Siellä hän oli aateloidun sukunsa edustajana valtiopäivillä. Hän oli kuningas Kaarle XV:n hovikirjastonhoitaja vuosina 1864–1872. Hän matkusteli maailmalla ja asettui sitten vuonna 1890 Italiaan, missä hän toimi lehtimiehenä. Von Qvanten ei voinut elämänsä loppupuolella enää palata kotimaahansa venäläisvaltaa arvostelleitten kirjoitustensa vuoksi^[1]. Kootut runot Dikter, nya och gamla ilmestyi 1880. Emil von Qvanten on haudattu sukunsa aikanaan omistaman Mäntsälän Ylikartanon maille.^lähde?

Von Qvanten kirjoitti sanat Suomen lauluun (”Suomi-Sång”) vuonna 1842. Runo on myöhemmin tullut tunnetuksi kuorolauluna Fredrik Paciuksen säveltämällä melodialla.^[1] Sanoitusta on korjannut J. L. Runeberg^[2].

Von Qvantenin puoliso oli ruotsalainen kirjailija Aurora von Qvanten.^[3]

1. ↑ ^{a b} Matti Orlamo: "Haminan kadettiupseerit musiikkitaiteen parissa: Suomen laulun säveltäjä - everstiluutnantti Johan Baeckman". Kylkirauta 2/2009
2. ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Qvanten, Emil”, Otavan kirjallisuustieto, s. 610. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
3. ↑ Kuka kukin oli, Wikisource, art. von Qvanten, Emil