Endorfiinit tai endomorfiinit (engl.endogenous morphines, ’sisäsyntyiset morfiinit’) ovat keskushermostossa esiintyviä hormoneja eli elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, joiden tärkein tehtävä on lievittää kipua[1]. Endorfiinit aiheuttavat myös hyvänolon tunnetta, vähentävät nälän tunnetta ja vaikuttavat myös hengitykseen sekä sydämen ja suolen toimintaan. Endorfiinien vaikutus ajoittuu niiden opioidireseptoreihin sitoutumiseen.[2][3]
Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana ja suurin osa elimistön endorfiinituotannosta tapahtuukin kello kahden ja neljän välisenä aikana.[4] Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi mielimusiikin kuuntelun, nauramisen[5], itkemisen ja seksin yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä.[6] Myös syöminen, kipu ja päihteet vapauttavat endorfiinia elimistöön[7].
Osa ihmisistä erittää endorfiinia myös pitkäkestoisen liikunnan yhteydessä[8][9]. Aivojen endorfiinituotannon merkittävä voimistuminen edellyttää useimmilla ihmisillä äärimmäisen raskasta HIIT-typpistä treeniä[10]. ”Endorfiinihumalan” käsite (engl. ”runner’s high”) tarkoittaa liikunnan yhteydessä kohoavien endorfiinitasojen aiheuttamaa hyvänolontunnetta. Endorfiinihumala liitetään etenkin juoksuun. Termi kehitettiin 1970-luvulla, kun havaittiin, että liikunta lisää veren endorfiinitasoja.[11][12] 2010-luvulla on alettu saada näyttöä siitä, että liikunnan jälkeinen euforia johtuu yleensä pääasiassa elimistön kohonneista serotoniini- ja noradrenaliini-pitoisuuksista[13].
↑M. E. Langenfeld, L. S. Hart, P. C. Kao: Plasma beta-endorphin responses to one-hour bicycling and running at 60% VO2max. Medicine and Science in Sports and Exercise, 1987-04, 19. vsk, nro 2, s. 83–86. PubMed:3574053ISSN 0195-9131Artikkelin verkkoversio.