Back Erbium Afrikaans ኢርቢየም Amharic एर्बियम ANP إربيوم Arabic إيربيوم ARY اربيوم ARZ Erbiu AST Erbium Azerbaijani Эрбий Bashkir Érbium BAN
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Erbium | ||||
| Tunnus | Er | ||||
| Järjestysluku | 68 | ||||
| Luokka | lantanoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 9,066 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1843, Carl Gustav Mosander | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 167,2593[1] | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 175 (226) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f126s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 30, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus (HCP) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1 802 K (1 529 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3 141 K (2 868 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 280 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 19,90 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 2830 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,24 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,168 kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | 1.2×106 S/m | ||||
| CAS-numero | 7440-52-0 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Erbium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Er (lat. erbium) ja järjestysluku 68 sekä CAS-numero 7440-52-0. Erbium on harvinaisiin maametalleihin, lantanideihin, kuuluva harvinainen alkuaine, jonka Carl Gustav Mosander löysi 1843 gadoliniitista Ytterbystä, Ruotsista.[2][3] Erbiumin tiheys on 9,05 g/cm³, sulamispiste 1 712 K (1 522 °C) ja kiehumispiste 3 136 K (3 409 °C).
Erbiumin suolat ovat ruusunpunaisia, ja alkuaine antaa tunnusomaisen absorptiospektrin näkyvässä, ultravioletissa ja lähi-infrapunavalossa. Erbiumilla ei ole biologista merkitystä, mutta sen on arveltu voivan kiihdyttää aineenvaihduntaa.
Luonnossa esiintyvä erbium koostuu kuudesta pysyvästä isotoopista: 166Er (osuus 33,5 %), 168Er (26,98 %), 167Er (22,87 %), 170Er (14,91 %), 164Er (1,6 %) ja 162Er (0,14 %). Alkuaineella on yhteensä 30 tunnettua radioaktiivista isotooppia joiden massaluvut vaihtelevat välillä 142–177 ja jotka ovat verraten epävakaita koska niiden puoliintumisajat ovat lyhyitä yhdestä sekunnista (145Er) 9,4 vuorokauteen (169Er) saakka.[4]
Erbiumia käytetään valokuvaussuotimissa, metallurgisena lisäaineena, halvoissa koruissa ja ydinteknologiassa neutronien absorbaattorina. Erbiumoksidia käytetään lasinpuhaltajien suojalaseissa sekä vaaleanpunaisena väriaineena aurinkolaseissa. Sitä käytetään myös optisissa kuiduissa signaalien vahvistamiseksi, sillä se muuttaa muita aallonpituuksia informaatiota kuljettavan signaalin aallonpituudelle.[2][5]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Marko Hamilo: Erbiumoksidilla pinkit aurinkolasit 4.4.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 12.7.2010.
- ↑ Claude Piquet: Extricating erbium – in your element. Nature Chemistry, 21.3.2014, 6. vsk. Macmillan Publishers Limited. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 5.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Erbium Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Eskelinen, Karsikas s. 187