Esko Aho

Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa. Samannimisestä laulajasta on oma artikkelinsa.
Esko Aho
Esko Aho vuonna 2022.
Esko Aho vuonna 2022.
Suomen pääministeri
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995
Presidentti Mauno Koivisto
Martti Ahtisaari
Pääministerin sijainen Ilkka Kanerva
Pertti Salolainen
Edeltäjä Harri Holkeri
Seuraaja Paavo Lipponen
Eduskunnan puhemies
4.4.1991–26.4.1991
Edeltäjä Kalevi Sorsa
Seuraaja Ilkka Suominen (II)
Kansanedustaja
26.3.1983–18.3.2003
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt20. toukokuuta 1954
Veteli
Puoliso Kirsti Hannele Aho (1980–)
Tiedot
Puolue Keskusta
Koulutus valtiotieteen maisteri

Esko Tapani Aho (s. 20. toukokuuta 1954 Veteli)[1] on suomalainen keskustalainen poliitikko. Hän toimi Suomen pääministerinä vuosina 1991–1995.[2] Kansanedustajana Aho toimi vuosina 1983–2003 ja Keskustan puheenjohtajana vuosina 1990–2002.[3] Aho oli Tarja Halosen vastaehdokkaana vuoden 2000 presidentinvaalien toisella kierroksella.

Jätettyään politiikan Aho toimi vuodesta 2003 Sitran yliasiamiehenä ja vuodesta 2009 Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana (executive vice president) sekä johtokunnan jäsenenä.[4] Toukokuussa 2012 Aho ilmoitti jättävänsä johtokunnan. Hän siirtyi senior fellow -tehtävään Harvardin yliopiston Kennedy Schooliin.[5] Sen jälkeen hän on työskennellyt East Officen puheenjohtajana ja Venäjällä eri tehtävissä, muun muassa Euroopan unionin pakotelistalla olevan Sberbankin hallituksen jäsenenä.[6] Vuonna 2022 Aho ryhtyi hallituksen puheenjohtajaksi suomalaisten yritysten perustamaan China Office -yhtiöön, jonka tarkoitus on parantaa niiden liiketoimintamahdollisuuksia Kiinassa.[7]

  1. Pajala, Lasse & Lagerbohm, John (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 29. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. Esko Aho Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  3. Esko Aho Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. Johtokunta Nokia Suomi. Viitattu 30.5.2012.
  5. Länkinen, Tiina; Hirsimäki, Tiina: Esko Aho jättää Nokian johtokunnan Yle uutiset. 30.5.2012. Viitattu 30.5.2012.
  6. Tommi Nieminen: Minä ja Venäjä. Helsingin Sanomat, 2.12.2018, s. B 1–4. Sanoma. digitilaajille. Viitattu 2.12.2018.
  7. Hakahuhta, Ari; Fresnes, Tulikukka de: Venäläispankin jättänyt Esko Aho siirtyi edistämään Kiinan-kauppaa Yle Uutiset. 2.11.2022. Viitattu 2.11.2022.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy