Etologia on biologian tieteenhaara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä, yleensä keskittyen käyttäytymiseen luonnollisissa olosuhteissa.[1] Toinen eläinten käyttäytymisen tutkimista kuvaava käsite on behaviorismi, mutta tämä viittaa yleensä opittujen käyttäytymismallien tutkimiseen laboratorio-olosuhteissa.
Lukuisat luonnontieteilijät ovat tutkineet eläinten käyttäytymistä kautta aikojen. Yleinen mielipide on, että modernin etologian tieteenhaara alkoi 1930-luvulla hollantilaisen biologin Nikolaas Tinbergenin ja itävaltalaisten biologien Konrad Lorenzin ja Karl von Frischin työn johdosta, josta he saivat Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1973.[2] Etologia on yhdistelmä laboratorio- ja kenttätutkimusta, jolla on vahvat siteet neuroanatomian, ekologian ja evoluution kaltaisiin tieteenhaaroihin. Etologit ovat tyypillisesti kiinnostuneita tietystä käyttäytymismallista (tietyn eläinlajin sijaan) ja usein tutkivat yhden tyyppistä käyttäytymistä (esimerkiksi aggressiota) lukuisissa toisiinsa liittymättömissä eläinlajeissa.
Halu ymmärtää eläimiä on tehnyt etologiasta nopeasti kasvavan alan. 21. vuosisadan käänteen jälkeen, monet eläinten välisen kommunikaation, kulttuurin, tunteiden, oppimisen ja seksuaalisen käyttäytymisen kaltaiset asiat, joita asiantuntijat olivat pitkään ajateleet ymmärtäneensä, ovat tulleet uudelleen tarkastelun kohteiksi ja niistä on tehty uusia päätelmiä.
Etologian ja eläinten käyttäytymisen ymmärtäminen voi olla tärkeää eläinten koulutuksessa. Ottamalla huomioon eri lajien tai rotujen luonnolliset käyttäytymismallit kouluttaja voi valita yksilöt, jotka soveltuvat parhaiten tietyn tehtävän suoritukseen. Tämä mahdollistaa myös sen, että kouluttaja voi kannustaa luonnollisten käyttäytymismallien suorittamiseen sekä ei-toivottujen käyttäytymismallien lopettamiseen.[3]