Eugeniikka

Eugeniikka eli rodunjalostusoppi on ihmisten jalostamista väestön parantamiseksi sukupolvien myötä. Eugeniikkaa on kahdenlaista. Positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpina pidettyjen yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista. Negatiivinen eugeniikka puolestaan tarkoittaa huonoimpina pidettyjen lisääntymisen rajoittamista tai kokonaan estämistä.

Nykyaikaisen eugeniikan kehitti englantilainen Francis Galton 1800-luvun loppupuolella. Hän loi eugeniikka-käsitteen vuonna 1883 kreikan sanasta εὐγενής, ’hyväsyntyinen’. Galtonin mukaan eugeniikan tavoite on kohentaa väestössä sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat yksiselitteisesti kaikkien mielestä aina hyviä. Tällaisia ominaisuuksia olivat hänen mukaansa etenkin terveys, tarmokkuus, kyvykkyys, miehekkyys, kohteliaisuus ja sopeutuvaisuus. Galtonin mukaan eugeniikan avulla luotaisiin kansa, joka olisi entistä järkevämpi, syvällisempi, harvemmin kiihtyvä sekä poliittisesti kaukokatseisempi.^[1] Galtonin teoriat ja hänen ehdottamansa toimenpiteet saivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä laajaa kannatusta biologien, yhteiskuntatieteilijöiden sekä valistuneiden maallikoiden joukossa. Eugeniikka olikin noihin aikoihin yleisesti hyväksyttyä kehittyneessä maailmassa.

Negatiivinen eugeniikka vietiin pisimmälle natsi-Saksassa, jonka rotuhygieniaohjelmassa sterilisoitiin ja surmattiin satojatuhansia vammaisia ja mielisairaita vuosien 1933–1945 aikana. Toisen maailmansodan jälkeen eugeniikan vastustus voimistuikin maailmalla natsien toiminnan vuoksi.

Nykyisin eugeniikka tuomitaan laajasti. Jotkin negatiiviseen eugeniikkaan liittyvät toimet kuten pakkosterilisointi ovat ihmisoikeussopimusten vastaisia. Monissa länsimaissa eugenistisia pakkosterilisointiohjelmia kuitenkin jatkettiin aina 1970-luvulle asti. Positiivista eugeniikkaa harjoitetaan edelleen esimerkiksi Kiinassa.

1. ↑ Galton, Francis: Eugenics: its definition, scope, and aims The American Journal of Sociology. 1904. Galton.org. Viitattu 31.10.2014. (englanniksi)