Evankeliumi (liturgia)

Evankeliumi on kristillisen jumalanpalveluksen, messun tai sanajumalanpalveluksen keskeinen osa. Se on ote jostain Uuden testamentin evankeliumista (Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, Johanneksen evankeliumi). Kunkin päivän evankeliumitekstit ovat kirkkovuoden mukaisessa järjestyksessä evankeliumikirjassa, lektionaarissa.^[1]

Kunkin sunnuntain ja pyhäpäivän evankeliumiteksti sävyttää päivän teemaa. 700–800-luvulla kehittyi tapa lukea vain tietyt tekstit eri kirkkovuoden päivinä. Tämä tekstinlukukäytäntö on säilynyt erimuotoisena läntisen perinteen kirkoissa. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin luterilaisten kirkkojen evankeliumikirjassa on kolme vuosikertaa, joissa jokaiselle jumalanpalveluspäivälle on olemassa sekä Vanhan testamentin lukukappale (ensimmäinen lukukappale) että epistolateksti (toinen lukukappale) ja evankeliumi.^[2]

Evankeliumit tuovat jumalanpalvelukseen Jeesuksen oman äänen. Siksi Raamatun lukeminen jumalanpalveluksessa huipentuu evankeliumitekstin kuuntelemiseen. Sen lukee jumalanpalveluksen liturgi, saarnaaja tai diakoni. Evankeliumi luetaan alttarilta, lukupulpetista (ambolta) tai saarnatuolista. Evankeliumin erityisasema messussa tulee esille siinä tavassa, jolla se luetaan. Seurakunta kuuntelee tekstiä seisten ja osoittaa kunnioitustaan Kristukselle.^[3]

1. ↑ Evankeliumi evl.fi. Viitattu 20.3.2021.
2. ↑ Veijo Koivula: Kirkonmenot, s. 57, 60, 108. Väylä, 2009. ISBN 978-952-5823-18-9
3. ↑ Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 14,15. (Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9) Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8