Filantropia

Filantropia (kreikan sanoista φίλος, phílos ’ystävä’ ja άνθρωπος, ánthropos ’ihminen’) tarkoittaa ihmisystävällisyyttä tai ihmisrakkautta. Vastaavasti filantrooppi tarkoittaa ihmisystävää ja ihmisiä universaalisti rakastavaa henkilöä. Termillä filantropia on perinteensä muun muassa teosofisena ja filosofisena käsitteenä. Filantropian vastakohta on misantropia eli ihmisviha.

Filantropialla viitataan perusasenteeseen, joka luottaa ja uskoo ihmisten hyvyyteen. Niin myös filantrooppi tunnistaa hyvyyden ihmisessä. Kristillisessä mielessä filantropia on pyyteetöntä ja universaalia, kansallisuudet ja rodut ylittävää lähimmäisen rakastamista, jolloin ihmisen tulee samaistua Jumalan koko luomakuntaan. Tehdessään hyvää kanssaihmisilleen puhdas filantrooppi on tällöin kristinuskon mukaan yhteistyössä Jumalan kanssa.^[1]

Termiä filantrooppi käytti ensimmäisenä kreikkalainen näytelmäkirjailija Aiskhylos (525–456 eaa.), jonka näytelmässä Kahlehdittu Prometheus päähenkilöä kuvaillaan adjektiivilla philanthropos tropos, ihmiskuntaa rakastava. 100-luvulla eläneen kreikkalaisen lääkärin Galenoksen aikana filantropia oli omaksuttu ohjaavaksi periaatteeksi lääketieteeseen. Ihmisiä hoitavien ihmisten tuli suhtautua asiakkaisiinsa lempeydellä ja myötätunnolla.^[2]

Valistuksen ajan Saksassa filantrooppeja olivat Johann Bernhard Basedowin perustaman liikkeen filantropismin kannattajat. Filantropismi oli lasten koulutuksen ja kasvattamisen uudistamiseen pyrkivä liike.

Englannin kielessä filantrooppia tarkoittavaa sanaa philanthropist käytetään lahjoittajista ja hyväntekijöistä erityisesti Yhdysvalloissa, jossa yksityisen hyväntekeväisyyden merkitys on suurempi kuin Euroopassa. Tämän vuoksi usein muun muassa Bill Gatesia, Jean Paul Gettyä, Henry Fordia, Rockefeller-suvun jäseniä ja muita rikkaita hyväntekeväisyyden harrastajia kutsutaan englannin kielessä filantroopeiksi, vaikka he aina eivät täyttäisi pyyteettömän ja universaalin ihmisystävän kriteerejä.

1. ↑ Isä Jarmo Hakkarainen: Pyhä Basileios Suuri (opetuspuhe) Ortodoksi.net.
2. ↑ Rachel Hall Sternberg: Pity and Power in Ancient Athens, s. 256–260. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0521845521