Fredrik II (saks. Friedrich II); (26. joulukuuta 1194 Jesi, Ancona, Italian kuningaskunta – 13. joulukuuta 1250 Castel Fiorentino, Apulia, Sisilian kuningaskunta) oli Sisilian kuningas (1198–), Saksan kuningas (1212/1215–), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 1220 ja Jerusalemin kuningas vuosina 1225–1228.[1]
Hän kuului Hohenstaufen-sukuun. Fredrik II:n nuoruusvuosia leimasivat kiistat Saksan kuninkuudesta, myöhempiä vaiheita kiistat paavi Gregorius IX:n kanssa. Fredrik II kuului kuudennen ristiretken johtajiin. Hänet tunnetaan myös oppineisuudestaan ja laajasta kielitaidostaan.
Fredrik valittiin ensi kerran vuonna 1196 isänsä Henrik VI:n toiveesta Rooman kuninkaaksi. Saksalaisruhtinaat valitsivat hänet Nürnbergissä 1211 uudestaan kuninkaaksi. Hänet kruunattiin 1212 ja toistamiseen 1215 vastakuninkaana Saksan kuninkaaksi. Keisari Otto IV:n kuoltua 1218 Fredrikillä ei enää ollut haastajia ja myös Welfien suku tunnusti hänet kuninkaaksi.