Funktionalismi

Funktionalismi (latinan sanasta functio ’toiminto, tehtävä’) eli funkis (tai funkkis)^[1] on arkkitehtuurin ja muotoilun tyylisuuntaus, sekä modernin arkkitehtuurin ja muotoilun menetelmä, jonka mukaan rakennus tai esine tulee suunnitella niin, että sen osat palvelevat kukin mahdollisimman hyvin tiettyä tarkoitusta. Siten esimerkiksi sellainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota, tulee karsia suunnittelusta kokonaan pois.

Funktionalismin idean kiteytti yhdysvaltalainen arkkitehti Louis Sullivan jo vuonna 1896 toteamalla, että ”tarkoitus sanelee muodon”. Myöhemmin Le Corbusier kutsui asuintaloa ”koneeksi, jossa eletään”.

Funktionalismi kehittyi reaktioksi 1800-luvun lopun kertaustyyleille, jotka matkivat ja yhdistivät aiempien aikakausien tyylejä. Funktionalismin kukoistus ajoittui 1920- ja 1930-luvulle, jolloin sen merkittävimpiä edustajia olivat Bauhausin taide-, taideteollisuus- ja arkkitehtuurikoulun johtajat Walter Gropius ja Ludwig Mies van der Rohe, hollantilainen De stijl -ryhmä sekä arkkitehdit Le Corbusier ja Alvar Aalto. Funktionalismi jätti pysyvän jäljen myöhemmän 1900-luvun ja nykyajan moderniin rakennustaiteeseen.

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja (hakusana ”funkis”) 10.11.2022. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 15.2.2023.