Fysiognomia

Fysiognomia (< m.kreik. φυσιογνωμονία, fysiognomonia) on oppi, jonka mukaan ihmisen ulkomuoto, erityisesti kasvonpiirteet, ovat yhteydessä henkilön persoonallisuuteen. Sen avulla ajateltiin esimerkiksi henkilön luonteenpiirteiden olevan pääteltävissä kasvonpiirteistä ja ruumiin ominaisuuksista.^[1] Fysiognomia on läheistä sukua frenologialle.

Fysiognomia on erittäin vanha oppi, sillä siihen on viittauksia jo Vanhassa testamentissa. Ensimmäiset havainnot opin kehittyneistä muodoista ovat 400-luvun eaa. Kreikasta. Nykyaikojen ensimmäisenä fysiognomina pidetään sveitsiläistä pastoria Johann Kaspar Lavateria, joka eli (1741—1801). Fysiognomia oli suosittua erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla.

1. ↑ Ahonen, Marke: Antiikin fysiognomiaa. Niin & näin, 2010, nro 3, s. 68–74.