Gardariki

Garðaríki (myös Gardariki tai Gardarike) on muinaisnorjankielisissä teksteissä silloiseen Venäjän^selvennä alueeseen viittaava nimi. Muita nimiä ovat Garðaveldi (suomeksi 'Kaupunkien valtakunta'), Austrlönd ('Itämaat'), Austrríki ('Itävaltakunta'), Svíþjóð hin mikla ('Iso-Ruotsi', 'Suuri Svitjod') ja Svíþjóð hin kalda ('Kylmä-Ruotsi'). Lyhyempi muoto Garðar viittaa myös samaan suuntaan kuin 'Itä', Austr.

Yleensä sanalla Garðaríki on tarkoitettu nimitystä 'kaupunkien valtakuntaa',^[1] jolla tarkoitettiin muun muassa Olhavanjoen varrella sijaitsevia linnoituksia alkaen Ljubšasta ja Laatokanlinnasta Rurikinlinnaan sekä Kiovaan.^lähde?

Gardar-sanassa on sama alkuperä kuin slaavilaisessa sanassa grad ('kaupunki'). Garðr viittaa muuriin tai linnoitukseen.

Gardariki-sanaa ('kaupunkien maa') on ruvettu käyttämämään 1100-luvun lopulla islantilaisissa saagoissa, kun Gardar ('linnoitus') tarkoitti 800–1100-luvuilla kaikkialla Skandinaviassa myös Rusin valtakuntaa. Gardar-sana kirjoitettuna on löytynyt islantilaisen Hallfred Vandradaskaldin (Hallfreðr Vandræðaskáld) runosta "Óláfsdrápa" vuodelta 996. 900–1100-luvuilla runoissa mainittiin Gardar, jolla tarkoitettiin myös Laatokanlinnaa, joka oli viikinkien ensimmäinen kaupunki idässä. Riimukirjoituksissa Gardar mainitaan yhdeksän kertaa, mutta Gardariki vain kerran.^[2]

Kiovan Rusin linnoitukset oli rakennettu erityisesti kasaarien valtakuntaa vastaan. Heidän^selvennä valtakuntansa oli 700–900-luvuilla nykyisen Venäjän eteläosien alueen sekä Ukrainan, Kaukasian ja Kazakstanin arojen mahtavin valtio.^lähde?

Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen. Kasaarit olivat välittäjinä viikinkien ja Bagdadin ympärille keskittyneen arabien muslimi-imperiumin välillä. Kasaarien valtakunnan mahtavuuden puolesta puhuu se, että 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat kasaareille veroja. Nestorin kronikan mukaan kasaarien vaikutusvalta alkoi heikentyä, kun varjagiruhtinas Rurikin kuoleman jälkeen vallan peri hänen sotapäällikkönsä Olav eli Oleg Viisas. Hän siirtyi Rurikinlinnasta etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Rusiksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880.^lähde?

Varjagit tekivät kauppaa nykyisen Pohjois- ja Länsi-Venäjän alueella. Saagoissa mainitaan Gardarikissa 12 kaupunkia. Saagojen mukaan Holmsgardr (Holmgarðr eli Rurikinlinna) oli Garðaríkin pääkaupunki. Muita saagoissa mainittuja kaupunkeja ovat Aldeigjuborg (Staraja Ladoga), Kœnugarðr (Kiova), Pallteskja (Polotsk), Smaleskja (Smolensk), Sýrnes (Gnjozdovo), Súrsdalar (Suzdal), Móramar (Murom) ja Ráðstofa (Rostov). Lisäksi mainittiin Gaðar, Álaborg ja Danparstaðir, joista ei vielä tarkoin tiedetä, missä ne sijaitsivat. Tutkimusten avulla on määritelty niiden mahdolliset sijaintipaikat. Álaborgin arvellaan sijainneen Säsjoen varrella ja Gaðarin nykyisen Gorodok Lovatjoen rannalla Ilmajärven eteläpuolella. Danparstaðirin otaksutaan olleen Dneprin varrella ollut linnoitus.^[3]

Kolme riimukiveä, G 114, Sö 338 ja U 209 mainitsevat Skandinavian miehiä, jotka kävivät Garðarissa.^[4]

1. ↑ Sagas of the Icelanders (Arkistoitu – Internet Archive), Penguin Group (englanniksi)
2. ↑ Gardariki: kaupunkien maa vai linnoitusten maa (venäjäksi)
3. ↑ Список древнерусских городов в «Книге Хаука» (Muinaisvenäläisiä kaupunkeja) (venäjäksi)
4. ↑ Omeljan Pritsak: The Origin of Rus': Old Scandinavian Sources Other than the Sagas, s. 346, 396. Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 1981. ISBN 0-674-64465-4 (englanniksi)