Giraldus Cambrensis eli Gerald de Barri eli Gerald Walesilainen (n. 1146 Pembrokeshire, Wales – n. 1220) oli keskiajalla elänyt walesilainen kirkonmies ja historioitsija. Hän opiskeli Pariisissa ja sai nimityksen arkkidiakoniksi. Häntä yritettiin saada St Davidsin piispaksi, mutta kuningas Henrik II ei halunnut korkeaan virkaan paikallista henkilöä. 1184 hänet valittiin yhdeksi kuninkaan hovikappalaisista, ja hän lähti prinssi Johnin (myöh. Juhana Maaton) mukana Irlantiin. Matkasta hän kirjoitti teoksen Topographia Hibernica.[1] Teoksella oli poliittiset päämäärät, ja hän mainitseekin teoksen alussa hallitsijan Henrik II:n. Teoksen kuvaus Irlannista on kuvitteellista, sillä hän ei matkustellut siellä laajasti. Teos ei kerro Irlannista sellaisena kuin se oli vaan sellaisena kuin se tahdottiin esittää, jotta valloittajien läsnäolo tulisi perustelluksi.[2] Vielä 1500-luvulla sitä käytettiin yleisesti Irlannin historian lähteenä.[3] Giralduksen muita merkittäviä teoksia ovat valloituskuvaus Expugnatio Hibernica sekä Itinerarium Cambrense ja Cambriae descriptio. [4]
Giraldus lähti arkkipiispan mukana Euroopan mantereelle Pyhään maahan suuntautuvalle ristiretkelle, josta hänen oli tarkoitus laatia kuvaus, mutta 1189 kuningas käännytti hänet takaisin Walesiin pitämään järjestystä yllä. Hänet valittiin 1198 St Davidsin piispaksi, mutta jälleen syntyi kiista. Giraldus kävi neljä vuotta kamppailua saadakseen nimityksen vahvistetuksi ja kävi jopa kolmesti Roomassa. Lopulta paavi kumosi valinnan.[1]
Giralduksen historiateokset ovat toisinaan hyvin voimakassävyisiä ja suorastaan poliittisia pamfletteja. Niiden kohteina ovat Henrik II, arkkipiispa Hubert Walter ja Rikhard I:n kansleri William Longchamp.[1]