Gondoli

Gondoli (ital. gondola) on kapea ja pitkänomainen tasapohjainen vene, joissa on korkea perä ja keula. Venettä soudetaan yhdellä pitkällä peräairolla.

Gondoleita käytetään lähes yksinomaan Venetsian kanavilla liikuttaessa. Gondolin ohjaajaa kutsutaan gondolieeriksi. Suurin osa Venetsian gondolieereista kuuluu vanhoihin gondolieerisukuihin: aiemmin vallitsi ikiaikainen laki, jonka mukaan gondolieerina ei saanut toimia kukaan näiden sukujen ulkopuolinen, mutta vuonna 2007 perustettiin gondolieerin ammattitutkinto. Gondolieerina toimiminen on perinteisesti ollut miesten alaa. Vuonna 2009 alkoi työskennellä kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen naisgondolieeri^[1].

Gondoli on kevytrakenteinen ja nopealiikkeinen. Hankain on kyynärnivelen muotoinen ja veistetään perinteisesti saksanpähkinäpuusta; gondolin soudettavuuden vain yhdestä kohdasta varmistaa rungon toispuolisuus.

Gondolin keulaan on tyypillisesti kaiverrettu kuusi sakaraa ja niiden yläpuolelle toiselta laidalta suora, toiselta kaareva huippu. Huipun muoto kuvaa Venetsian hallitsijan eli dogen päähinettä. Kuusi sakaraa taas symboloivat Venetsian kuutta kaupunginosaa (sestiere), jotka ovat San Marco, Dorsoduro, San Polo, Cannaregio, Castello ja Santa Croce. Lisäksi gondoleissa on messinkisiä hevoskoristeita.

Gondoli mainitaan ensi kerran vuonna 1094 nimellä gondulam.^lähde? Sanan gondoli täsmällistä alkuperää ei tiedetä. Gondolit olivat alkujaan mustiksi tervattuja, mutta värikkäitäkin gondoleita alettiin valmistaa. 1500-luvulla muut kuin mustat gondolit kiellettiin lailla. Gondolien kehitys jatkui 1800-luvun lopulle asti, jolloin moottoriveneet alkoivat vallata gondoleilta alaa vesikulkuneuvoina. 1700-luvulla käytössä oli yhtä aikaa muutama tuhat gondolia, nykyään muutama sata. Perinteisesti gondoli valmistetaan kahdeksasta eri puulajista ja 280 osasta.

1. ↑ Tabu murtui Venetsiassa – gondoli sai naiskuskin Yle Uutiset. 26.6.2009. Viitattu 27.12.2015.