Gootin kieli

Gootin kieli
Oma nimi 𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰
gutisko razda
Tiedot
Alue Oium, Dacia, Pannonia, Dalmatia, Italia, Gallia Narbonensis, Gallia Aquitania, Hispania, Krim, Pohjois-Kaukasus
Ajoitus 300-luvulta 1000-luvulle jaa. Krimin gootti sammui 1700-luvulla.
Puhujia kuollut kieli, ei äidinkielenä
Kirjaimisto goottilainen aakkosto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
itägermaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 got
ISO 639-3 got
Codex Argenteus, gootinkielinen Raamatun käsikirjoitus 500-luvulta

Gootti (gootiksi 𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰, gutisko razda) oli goottien puhuma germaaniseen kieliryhmään kuuluva, jo kauan sitten sammunut itägermaaninen kieli.[1]

Gootti on ainoa itägermaaninen kieli, josta on säilynyt merkittävästi kieliaineistoa.[1] Muista, kuten burgundista ja vandaalista, on säilynyt vain nimistöä ja katkelmia. Gootti oli lähempänä pohjoisgermaanisia eli skandinaavisia kieliä kuin länsigermaanisia kieliä, kuten englantia, hollantia ja saksaa. Kansainvaellusten aikana (300–500-luvulla jaa.) se levisi Mustanmeren tienoilta Itä-Eurooppaan ja Rooman valtakunnan sortuessa aina Espanjaan (länsigootit) ja Italiaan (ensin visi-, sitten ostrogootit) asti. Visigoottien piispa Wulfila teki gootin kielellä yhden vanhimmista Raamatun käännöksistä 300-luvulla.[1] Goottien valtakunnat jäivät lyhytikäisiksi, ja visigootin kieli sammui ilmeisesti jo ennen vuotta 1000. Ostrogoottia, joka oli levinnyt nykyiseen Ukrainaan ja Krimille, puhuttiin Krimillä vielä 1700-luvulla.[1]

  1. a b c d Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 58. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by razib.in