Gregoriaaninen kirkkolaulu eli frankoroomalainen kirkkolaulu on yksiäänistä, säestyksetöntä laulua. Sen arvioidaan syntyneen 500–700-luvulla.[1] Gregoriaaninen kirkkolaulu on hyvin monimuotoista, ja siinä käytetään erilaisia esitystyylejä ja tekstiä käsitellään eri tavoin.
Perinteisesti kirkkomusiikkia esittivät vain miehet ja alun alkaen nimenomaan papisto messun ja muiden päivittäisten jumalanpalvelusten aikana. Kirkon kasvun myötä papiston ja maallikkojen suhde yksittäisissä kirkoissa kehittyi ja lauluja alkoivat esittää maallikkomiehet. Naisluostareissa nunnat saivat tosin toimia kuorona.