Hannu (Tanska)

Hannu
Norjan kuningas
Valtakausi	3. helmikuuta 1483 – 20. helmikuuta 1513
Kruunajaiset	20. heinäkuuta 1483
Edeltäjä	Kristian I
Seuraaja	Kristian II
Tanskan kuningas
Valtakausi	21. toukokuuta 1481 – 20. helmikuuta 1513
Kruunajaiset	18. toukokuuta 1483
Edeltäjä	Kristian I
Seuraaja	Kristian II
Ruotsin kuningas
Valtakausi	6. lokakuuta 1497 – 1. elokuuta 1501
Kruunajaiset	26. marraskuuta 1497
Edeltäjä	Sten Sture vanhempi valtionhoitaja
Seuraaja	Sten Sture vanhempi valtionhoitaja
Syntynyt	2. helmikuuta 1455 Aalborg, Tanska
Kuollut	20. helmikuuta 1513 (58 vuotta) Aalborg, Tanska
Puoliso	Kristiina Saksilainen
Lapset	Juhana Ernst Kristian II Jaakko Elisabet Frans
Suku	Oldenburg
Isä	Kristian I
Äiti	Dorotea Brandenburgilainen
Uskonto	roomalaiskatolinen

Hannu (Ruotsin kuninkaana Juhana II) (2. helmikuuta 1455 – 20. helmikuuta 1513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas. Hän oli Tanskan kuninkaana 1481–1513, Norjan kuninkaana 1483–1513 sekä Ruotsin ja samalla kaikkien kolmen maan kuninkaana 1497–1501.^[1]

Hannu tuli Tanskan ja Norjan hallitsijaksi isänsä Kristianin kuoltua 1481. Aateliset kuitenkin pakottivat hänet allekirjoittamaan sopimuksen, joka rajoitti kuninkaan valtaa.^[1] Ruotsin kanssa hän neuvotteli vuonna 1483 Kalmarin resessin, jossa määriteltiin ja rajattiin unionikuninkaan valta Ruotsissa. Hän piti kuitenkin sopimusta itselleen epäedullisena eikä allekirjoittanut sitä, ja yritys palauttaa Ruotsi Kalmarin unioniin raukesi. Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Venäjän kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana.

Venäjän ja Ruotsin välinen sota, vanha viha, käytiin vuosina 1495–1497, ja heti rauhanteon jälkeen Hannu julisti sodan Ruotsille. Hän voitti Sten Sturen joukot Rotebron luona 1497. Sture joutui myöntämään Hannulle oikeuden kruunuun, ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen. Hannu kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1497. Vuonna 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea, jolta otettiin pois Viipuri, Olavinlinna ja Turku. Vuonna 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle. Tämä yhdessä sen kanssa, ettei ylimystölle ollut annettu sen mielestä riittävästi läänityksiä, johtivat Hannun syrjäyttämiseen Ruotsin kuninkuudesta 1501. Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja.

1. ↑ ^{a b} John King of Denmark, Norway, and Sweden Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2016.