| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Hassium | ||||
Tunnus | Hs | ||||
Järjestysluku | 108 | ||||
Luokka | siirtymämetalli | ||||
Lohko | d-lohko | ||||
Ryhmä | 8. siirtymäalkuaine | ||||
Jakso | 7 | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1984, Peter Armbrusterin ja Gottfried Munzenbergin ryhmä | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | (269) | ||||
Orbitaalirakenne | [Rn]5f146d67s2 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 14, 2 | ||||
Hapetusluvut | +VIII | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | Arvellaan olevan kiinteä | ||||
Muuta | |||||
Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
CAS-numero | 54037-57-9 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Hassium on kemiallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Hs (lat. hassium) ja järjestysluku 108. Hassium on ydinreaktioilla keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka pysyvin vuoteen 2012 mennessä tuotettu isotooppi on 269Hs, jonka puoliintumisaika on noin 16 sekuntia. Vielä hieman vakaammaksi isotoopiksi on kuitenkin teoreettisesti arvioitu 277mHs ydinisomeeri, jonka puoliintumisaika olisi noin 110 sekuntia.[1]
Hassiumia valmisti ensimmäisen kerran vuonna 1984 saksalainen tutkimusryhmä, jota johtivat Peter Armbruster ja Gottfried Munzenberg Darmstadtissa sijaitsevassa tutkimusinstituutissa. Nimi tulee Hessenin (jossa Darmstadt sijaitsee) latinalaisesta nimestä. Alkuaine on siis nimetty löytöpaikkansa, Saksan Hessenin osavaltion mukaan.
Hassiumin kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet tunnetaan huonosti. Päättelemällä on arvioitu sen olevan kiinteää normaaliolosuhteissa ja muistuttavan osmiumia. Muutamia molekyylejä hassiumtetroksidia (HsO4) on pystytty tuottamaan kokeellisesti, ja tämä yhdiste muistuttaa ominaisuuksiltaan osmiumtetroksidia (OsO4) [2]