Heikki Kuorikoski | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. marraskuuta 1772 Kaustinen |
Kuollut | 23. helmikuuta 1847 (74 vuotta) Kokkola |
Ammatti | kirkonrakentaja |
Vanhemmat |
Matti Kuorikoski Kaisa Juhontytär Hannila |
Puoliso |
Kaisa Jaakontytär Torppa (1792–1809) Leena Erkintytär Slotte (1809–1846) |
Lapset |
|
Heikki (Henrik) Matinpoika Kuorikoski (käytti myös sukunimiä Nikula ja vuodesta 1826 lähtien Kvikant ja Qvikant, 17. marraskuuta 1772 Kaustinen – 23. helmikuuta 1847 Kokkola[1]) oli suomalainen kirkonrakentaja, joka kuului tunnettuun Kuorikosken kirkonrakentajasukuun. Hän oli myös lahjakas rakennusten suunnittelija, vaikka joutui tekemään valtaosan töistään Ruotsin ja Suomen intendentinkonttorin piirustusten mukaan.[2]
Heikki Kuorikosken vanhemmat olivat kirkonrakentaja Matti Kuorikoski ja Kaisa Juhontytär Hannila. Kuorikoski oli avioliitossa kahdesti. Ensimmäinen puoliso vuodesta 1792 oli Kaisa Jaakontytär o.s. Torppa (1775–1809) ja toinen puoliso vuodesta 1809 Leena Erkintytär Slotte (aik. Riippa) (1783–1864). Kuorikoskella oli avioliitoistaan yhteensä 15 lasta, joista ainakin neljä kuoli lapsena.[1] Kuorikoski asui aluksi synnynkodissaan Nikulan kylän Kuorikosken talossa. Vuonna 1826 hän jätti talon vanhimmalle pojalleen ja muutti Kokkolaan, ostamaansa Kvikantin taloon. Kuorikoski rakensi yli 40 vuotta kestäneen rakentajanuransa aikana parikymmentä kirkkoa ja tapulia ja teki laajan korjauksen kymmeneen kirkkon ja tapuliin. Hän kuoli kotonaan Kvikantissa vuonna 1847.
Kuorikosken itse suunnittelemia rakennuksia ovat ainakin Vetelin, Isojoen, Kalajoen ja Ylikannuksen kirkot, jotka nykyisin eivät enää ole pystyssä. Säilyneitä Kuorikosken rakentamia töitä ovat Lapuan tuomiokirkon lisäksi Konginkankaan ja Lestijärven kirkot, Petolahden kirkon kellotapuli, Laukaan kirkko ja siinä oleva Kuorikosken suunnittelema kellotapuli.[2] Halsuan kirkko on poika Jaakko Kuorikosken vuosina 1825–1826 rakennuttama, isänsä Heikin laatimien suunnitelmien perusteella.
Kuorikoski toteutti Turun palon jälkeiset Turun tuomiokirkon korjaustyöt (1828–1830). Niiden aikana hänen poikansa Fredrik Henrikinpoika kuoli pudottuaan kirkon tornista. Toinen poika Jaakko Kuorikoski jatkoi isänsä tapaan kirkonrakentajana.[2]