Heinolan rautatieasema

Heinola
Perustiedot
Rataosa	Lahti–Heinola
Sijainti	61°12′10″N, 026°02′45.4″E
Osoite	Ratakatu 22, 18100 Heinola
Etäisyydet	Lahti 37 km
Avattu	1932
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	VR-Yhtymä
Kaukoliikenne	ei
Lähijunat	ei
Tavaraliikenne	kyllä
Muut tiedot	pääteasema
Asemarakennus
Lipunmyynti	ei
Liukuportaita	ei
Hissejä	ei
Ratapiha
Raiteisto	8 raidetta, joista 1 laituriraide
Lahti–Heinola Km   Lyh. Liikennepaikat 37,4 Ha Heinola Rautsalon raide Jyrängönvirta (silta) 35,6 Jyr Jyränkö Hevossaaren raide Valtatie 4:n ylitys 34,1 Sinilähde 31,6 Myl Myllyoja Valtatie 4:n ylitys 27,4 Urheiluopisto Seututien 363 alitus 23,6 Vrm Vierumäki 22,1 Siltala Valtatie 4:n alitus 19,4 Haikula 16,8 Mäl Mäkelä 14,8 Set Seesta 10,5 Hiekkanummi 9,8 Kunnas 7,8 Aha Ahtiala 6,1 Myllypohja Valtatie 24:n alitus Muk Mukkula 3,3 Joutjärvi Valtatie 12:n alitus  Kouvolaan  Loviisaan 1,1 Lotila Seututien 167 ylitys 0,0 Lh Lahti Seututien 140 alitus  Salpausselälle  Riihimäelle  Keravalle Merkkien selitykset
Infobox OK

Heinolan rautatieasema (lyh. Ha) on liikennepaikka Lahti–Heinola-radalla Heinolan kaupungissa. Se on radan pääteasema ja sijaitsee ratakilometrillä 167 + 607. Rautatie Heinolaan valmistui vuonna 1932. Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1968.^[1]

Heinolan ratapihalla on kahdeksan läpiajettavaa raidetta, yksi pohjoispäästä liikennöitävä pistoraide ja eteläpään vetoraide. Aseman edessä olevan laituriraiteen (nro 1) hyötypituus on 180 metriä, muiden ratapiharaiteiden (2–8) hyötypituudet ovat 470–710 metriä. Eteläpään vaihdekujasta erkanee teollisuusraide Rautsaloon. Ratapihalla on aikoinaan ollut myös veturitalli ja kääntöpöytä. Veturitalli on yhä jäljellä, mutta raideyhteys ja kääntöpöytä on purettu vuonna 2005. Ratapihalta lastataan nykyään runsaasti raakapuuta.

Aiemmin Heinolassa on ollut oma päivystysveturi, 1970-luvulla Tve3 ja sittemmin Tve4. Nykyään Heinolan päivystäjät tulevat tavarajunissa Kouvolasta.

Heinolan asemarakennus on keltainen työmaaparakki. Kaksi aiempaa asemarakennusta paloivat vuosina 1968^[1] ja 1988.

1. ↑ ^{a b} Timo Louhikari: Matkaopas rautateille. Sankarimatkailija junassa, s. 116. Helsinki: Kustannus oy Taifuuni, 1994. ISBN 951-581-018-3