Herttua on maskuliininen, yleensä periytyvä aatelisarvo. Se voi viitata itsenäisen herttuakunnan hallitsijaan Manner-Euroopassa, korkeaan aatelisarvoon tai Yhdistyneen kuningaskunnan päärinarvoon (engl. duke, saks. Herzog). Herttuan vaimo tai naispuolinen herttuakunnan hallitsija on herttuatar (engl. duchess, saks. Herzogin, ransk. duchesse).lähde?
Useimmissa germaanisissa kielissä ja suomessa herttuaa vastaava sana tulee gootin kielen sanasta harjatuga, joka tarkoittaa sotajoukon johtajaa.lähde? Englannissa ja useimmissa romaanisissa kielissä herttuaa tarkoittava sana tulee latinan johtajaa tarkoittavasta dux-sanasta.[1] Historiallisesti herttua on usein ollut korkein maallinen arvo kuninkaan jälkeen.[1]
Ruotsissa kuninkaan lapsille on ollut tapana myöntää herttuan tai herttuattaren arvonimiä. Tapa on lähtöisin jo Kustaa Vaasan ajalta ja on jatkunut tähän päivään saakka, esimerkiksi kruununprinsessa Victoria on Länsi-Götanmaan herttuatar ja Ruotsin prinsessa Madeleine on Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuatar. Myös Victorian tytär Estelle on herttuatar.lähde?
Vastaava vanha tapa on myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Herttuan arvoon ei kuitenkaan nykyään liity mitään historiallisia erioikeuksia, vaan se on kuninkaan ja kuningattaren tavoin nimellinen aatelisarvo, joka käytännössä kertoo vain kantajansa luonnollisesta tai juridisesta lähisukulaisuudesta monarkkiin (nykyiseen, aiempaan tai tulevaan). Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Yrjö VI oli Yorkin herttua ennen valtaistuimelle nousuaan, veljensä kuningas Edvard VIII kruunusta luopumisen seurauksena. Jos perimysjärjestyksessä ensimmäinen on miespuolinen hän on paitsi Walesin prinssi myös Cornwallin herttua, ja, Skotlannissa, Rothesayn herttua. Naispuolinen kruununperijä ei kuitenkaan saa Cornwallin tai Rothesayn herttuattaren arvonimeä.lähde?