Hiatus

Tämä artikkeli käsittelee fonetiikkaa. Diereesin muista merkityksistä katso Diereesi.

Hiatus (lat. hiātus ’aukko’) eli diereesi (kreik. διαίρεσις, diaíresis ’jako’) on fonetiikassa kahden peräkkäisen vokaalin välinen tavu- tai sanaraja. Päinvastoin kuin diftongissa, vokaalit eivät muodosta äännejatkumoa, vaan sijaitsevat joko eri tavuissa tai eri sanoissa. Peräkkäisiä vokaaleja, joiden välissä on tavuraja, kutsutaan vokaaliyhtymäksi.[1] Esimerkki vokaaliyhtymästä sisältyy suomalaisittain äännettäessä itse sanaan hiatus /hi.ɑ.tus/, jossa i- ja a-vokaalien välissä on siis hiatus. Arkisempi esimerkki on vaikkapa sanassa pian /pi.ɑn/. Kahden sanan välinen hiatus esiintyy esimerkiksi ilmauksessa hyvä on.

Antiikin Kreikan ja Rooman runoudessa hiatus oli epätoivottavaa, ja sitä vältettiin elisiolla eli jättämällä edeltävä vokaali pois (tätä esiintyy sanojen rajalla suomessakin: esim. mutta ei → mutt’ ei → muttei[2]). Vaihtoehtoisesti hiatusta voidaan välttää jättämällä jälkimmäinen vokaali pois, sulauttamalla vokaalit yhdeksi äänteeksi tai lisäämällä niiden väliin konsonantti.

  1. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä VISK: § 25 ei löytynyt
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä VISK: § 38 ei löytynyt

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy