Historiografia

Allegorinen maalaus historioitsijan työstä esittää, miten Totuus (ylhäällä) tarkkailee kirjoittajaa, jota Viisaus (Pallas Athene) ohjaa (Jacob de Wit,1754).

Historiografia eli historiankirjoitus on historiasta kertovien tekstien ja historiantutkimuksen metodien käytön tutkimusta. Se käsittelee esimerkiksi kirjoittajaa, lähteitä, tulkintaa, tyyliä tai lukijakuntaa. Historiografiasta puhutaan usein aihealueittain, kuten esimerkiksi "katolisuuden historiografiasta" tai "Kiinan historiografiasta".

Saksalaista Leopold von Rankea voidaan pitää modernin historiankirjoituksen isänä. Von Ranke painotti erityisesti alkuperäislähteiden merkitystä historiantutkimuksessa. Hänen mukaansa historiaa tuli tutkia niin kuin oli oikeasti tapahtunut ja tapahtumat piti pystyä todistamaan alkuperäislähteiden avulla.

Ruotsin valtionarkistossa oli 1600-luvulla historiografin virkoja. Historiografien virallisena tehtävänä oli kuvata Ruotsin menneisyyttä. Suurvalta-ajan sotia kuvanneiden teosten piti ylistää isänmaata.[1]

  1. Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721, s. 152. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by razib.in