Back The Wild Bunch AN العصابة البرية Arabic العصابه البريه ARZ Дивата орда Bulgarian Divlja horda BS Grup salvatge Catalan Den vilde bande Danish The Wild Bunch – Sie kannten kein Gesetz German Άγρια συμμορία Greek The Wild Bunch English
| Hurja joukko | |
|---|---|
| The Wild Bunch | |
 |
|
| Ohjaaja | Sam Peckinpah |
| Käsikirjoittaja |
tarina: Walon Green Roy N. Sickner käsikirjoitus: Sam Peckinpah Walon Green |
| Tuottaja | Phil Feldman |
| Säveltäjä | Jerry Fielding |
| Kuvaaja | Lucien Ballard |
| Leikkaaja | Lou Lombardo |
| Pääosat |
William Holden Ernest Borgnine Robert Ryan Edmond O'Brien Warren Oates Ben Johnson |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros.-Seven Arts |
| Levittäjä |
Warner Bros.-Seven Arts Netflix |
| Ensi-ilta | 1969 |
| Kesto | 158 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Hurja joukko (engl. The Wild Bunch) on Sam Peckinpahin ohjaama lännenelokuva vuodelta 1969. Se kertoo viimeistä keikkaansa tekevistä ikääntyneistä rikollisista.
Peckinpahin päätyön Hurjan joukon sanotaan uudistaneen elokuvan väkivallan estetiikan. Jo sitä ennen oli siirrytty uudelle tasolle Psykossa, italowesterneissa ja Bonnie ja Clydessa. Mutta Hurja joukko oli aivan muuta, sellaista väkivaltaa, mitä ei ollut ennen nähty. Se oli vuosien ajan elokuvahistorian väkivaltaisin elokuva, mutta ei ruumiiden määrän vuoksi vaan Peckinpahin omintakeisen tyylin vuoksi. Hänen tyyliinsä perustuu sen jälkeinen elokuvan laji, joka nostaa väkivallan jalustalle, mutta joka ei elokuvallisesti pääse Peckinpahin tasolle. Vaikka elokuva muistetaan väkivallasta, siinä Peckinpah myös pohtii, mitä muuttuva Villi länsi teki lainsuojattomille.[1]
Pertti Avola kirjoittaa, että 1960-luvun lännenelokuvan hienoin saavutus Hurja joukko oli mullistava elokuva, sillä siinä ohjaaja hylkäsi lännenelokuvan konventiot ja ihanteet.[2] Se on harvoja merkittäviä amerikkalaiswesterneitä, joissa näkyy italowesternin vaikutus, vaikka tusinawesterneissä vaikutus esimerkiksi väkivallan kuvauksessa oli huomattava.[3]
Hurjan joukon lainsuojattomien viimeinen taistelukenttä oli Meksiko. Meksikolla oli ohjaajalle erityinen merkitys, Avolan mukaan se oli hänelle pikemminkin filosofinen tila kuin maa. Se edusti Peckinpahin elokuvissa päähenkilöille vapautta, mutta ei kuitenkaan vapautta amerikkalaisittain ymmärrettynä, eikä sen vapaus siten tyydyttänyt näitä. Se oli myös arvaamatonta vapautta, ja siksi kuolema oli aina lähellä. Meksiko oli sankarien machoiluareena, joka oli Peckinpahin romanttisen holhoavassa otteessa kuitenkin toissijaisessa asemassa ja Amerikan Villin lännen jatke.[4]
Hurja joukko ei ole varsinainen lännenelokuva sikäli[5], että se ei sijoitu yleisen määritelmän mukaiseen Villiin länteen ajallisesti eikä maantieteellisesti[6], vaan vuoden 1913 Meksikoon.[7]
Elokuva entistettiin vuonna 1994 alkuperäiseen asuunsa, josta on myös tehty teräväpiirto-Blu-ray.
- ↑ Matti Rämö, Peckinpah ja väkivallan taide. Helsingin Sanomat, 28.2.2010 s. D 9
- ↑ Avola s. 56
- ↑ Avola s. 165
- ↑ Avola s. 134–136
- ↑ Nash, Jay Robert: The Encyclopedia of Best Films: A Century of All the Finest Movies, V-Z. Rowman & Littlefield Publishers, 2019.
- ↑ Slatta, Richard W.: Western frontier life in America World Book. 19.01.2006. North Carolina State University. Viitattu 27.10.2019.
- ↑ Schilling, Mary Kaye: The Revolutionary Violence of 'The Wild Bunch': W.K. Stratton on Sam Peckinpah's Masterpiece, 50 Years Later Newsweek. 12.02.2019. IBT. Viitattu 27.10.2019.