Huuliharppukostaja

Huuliharppukostaja
C'era una volta il West
Yhdysvaltalainen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja	Sergio Leone
Käsikirjoittaja	Sergio Leone Sergio Donati
Tarina	Dario Argento Bernardo Bertolucci Sergio Leone
Tuottaja	Fulvio Morsella
Säveltäjä	Ennio Morricone
Kuvaaja	Tonino Delli Colli
Leikkaaja	Nino Baragli
Tuotantosuunnittelija	Carlo Simi
Pukusuunnittelija	Carlo Simi
Pääosat	Charles Bronson Claudia Cardinale Henry Fonda Jason Robards
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Italia Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Finanzia San Marco Rafran Cinematografica Paramount Pictures
Levittäjä	Paramount Pictures Netflix Xfinity Streampix
Ensi-ilta	21. joulukuuta 1968
Kesto	165 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	5 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Huuliharppukostaja (ital. C'era una volta il West, engl. Once Upon a Time in the West) on Sergio Leonen ohjaama yhdysvaltalais-italialainen eeppinen lännenelokuva vuodelta 1968, joka lasketaan kuuluvaksi italowesterneihin ja on niistä merkittävin ja myös ajallisesti sen huipentuma^[1]. Pääosissa näyttelevät perinteisesti konnan rooleja näytellyt Charles Bronson,^[2] Claudia Cardinale ja yhdysvaltalaisen lännenelokuvan hyvän miehen ikoni Henry Fonda, joka poikkeuksellisesti näyttelee elokuvan konnaa, sadistista ja kylmäveristä murhaajaa.^[3]

Dollaritrilogian menestyksen takia Paramount suostui rahoittamaan Leonen uuden elokuvan. Siitä ei kuitenkaan tullut Yhdysvalloissa taloudellista menestystä. Lisäksi Yhdysvalloissa elokuvasta oli leikattu pois 25 minuuttia. Kaupallinen epäonnistuminen vaikutti myös Leonen ohjaajanuraan.^[4] Hän ohjasi sen jälkeen vain kaksi elokuvaa, vähemmälle huomiolle jääneen italowesternin Maahan, senkin hölmö! (1971) ja mestariteoksena pidetyn gangsterielokuvan Suuri gangsterisota (1984).^[5]

Huuliharppukostajaa poikkeaa dollaritrilogiasta pyrkimyksessä realismiin ja kunnianosoituksena perinteiselle westernille. Siinä on viittauksia moniin lajin klassikoihin, kuten Fred Zinnemannin Sheriffiin ja George Stevensin ohjaukseen Etäisten laaksojen mies.^[2] John Ford -vaikutteita on erämaan ja sivistyksen ristiriitaa käsittelevä teema. Fordilaisia vaikutteita on myös maiseman käyttö dramaturgisena elementtinä^[1]. Sitä on luonnehdittu oopperamaiseksi elokuvaksi, jonka teho on ennen muuta visuaalisesti erityisen vaikuttavassa laajakangaskuvauksessa, perinteiselle lännenelokuvalle epätavallisissa henkilöhahmoissa ja Ennio Morriconen musiikissa,^[4] jonka ansiosta Villi länsi kohoaa elokuvakriitikko Pertti Avolan mukaan fyysisen tilan ohella henkiseksi tilaksi^[1].

Arto Pajukallio arvioi kritiikissään pitkittyvän aloituskohtauksen yltävän absurdeihin ulottuvuuksiin ja itse elokuvan tutkivan lännen valloituksen sekä samalla myös kapitalismin historiaa. Bronsonin näyttelijäntyötä pidetään hillittynä ja Morriconen musiikkia unohtumattomana.^[6]

Elokuvan juoni muistuttaa pitkälti Johnny Guitarin tarinaa.^[7]

Suomen elokuvatarkastamon vaatimuksesta elokuvasta leikattiin Suomessa 4 minuuttia 12 sekuntia eli 115 metriä. Siitä poistettiin pojan ampuminen ja miehen kidutus mankelissa sekä lyhennettiin kuolevan johtajan ryömimistä savikuopassa ja huuliharppukostajan veljen hirttämistä.^[8] Huuliharppukostaja oli Suomessa vuoden 1970 katsotuin ulkomainen elokuva 222 601 katsojallaan.^[9]

Huuliharppukostaja on kuvattu kuvasuhteella 2.35:1. Tämä laajakuvaformaatti on tyypillinen spagettiwestern-elokuville ja tuo esiin elokuvan laajat maisemat sekä yksityiskohtaiset lähikuvat, jotka ovat olennainen osa elokuvan visuaalista tyyliä. Television kuvauhde on 16:9 joten kuva ei täytä kuvaruutua kokonaan televisiossa. Esimerkiksi nelonen leikkasi 26.10.2024 kuvasta osan pois jotta sai kuvaruudun täyteen pilaten osan tyylistä.

.

1. ↑ ^{a b c} Avola, s. 161
2. ↑ ^{a b} Avola, s. 160
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Cale ei löytynyt
4. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Bozzola ei löytynyt
5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä German ei löytynyt
6. ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.4.2012, sivu D 11
7. ↑ Leonard Maltin: Leonard Maltin's Movie and Video Guide 1993, s. 903. Penguin Books, 1992. ISBN 0-45-117579-4 (englanniksi)
8. ↑ Huuliharppukostaja Elonet. Tarkastustiedot, viitattu 21.4.2012
9. ↑ Niko Jutila: Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1970 (ks. huomautukset!) Elokuvauutiset.fi. Viitattu 24.3.2023.