Huuliharppukostaja | |
---|---|
C'era una volta il West | |
Yhdysvaltalainen elokuvateatterijuliste |
|
Ohjaaja | Sergio Leone |
Käsikirjoittaja |
Sergio Leone Sergio Donati |
Tarina |
Dario Argento Bernardo Bertolucci Sergio Leone |
Tuottaja | Fulvio Morsella |
Säveltäjä | Ennio Morricone |
Kuvaaja | Tonino Delli Colli |
Leikkaaja | Nino Baragli |
Tuotantosuunnittelija | Carlo Simi |
Pukusuunnittelija | Carlo Simi |
Pääosat |
Charles Bronson Claudia Cardinale Henry Fonda Jason Robards |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Italia Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
Finanzia San Marco Rafran Cinematografica Paramount Pictures |
Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix Xfinity Streampix |
Ensi-ilta | 21. joulukuuta 1968 |
Kesto | 165 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 5 miljoonaa dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Huuliharppukostaja (ital. C'era una volta il West, engl. Once Upon a Time in the West) on Sergio Leonen ohjaama yhdysvaltalais-italialainen eeppinen lännenelokuva vuodelta 1968, joka lasketaan kuuluvaksi italowesterneihin ja on niistä merkittävin ja myös ajallisesti sen huipentuma[1]. Pääosissa näyttelevät perinteisesti konnan rooleja näytellyt Charles Bronson,[2] Claudia Cardinale ja yhdysvaltalaisen lännenelokuvan hyvän miehen ikoni Henry Fonda, joka poikkeuksellisesti näyttelee elokuvan konnaa, sadistista ja kylmäveristä murhaajaa.[3]
Dollaritrilogian menestyksen takia Paramount suostui rahoittamaan Leonen uuden elokuvan. Siitä ei kuitenkaan tullut Yhdysvalloissa taloudellista menestystä. Lisäksi Yhdysvalloissa elokuvasta oli leikattu pois 25 minuuttia. Kaupallinen epäonnistuminen vaikutti myös Leonen ohjaajanuraan.[4] Hän ohjasi sen jälkeen vain kaksi elokuvaa, vähemmälle huomiolle jääneen italowesternin Maahan, senkin hölmö! (1971) ja mestariteoksena pidetyn gangsterielokuvan Suuri gangsterisota (1984).[5]
Huuliharppukostajaa poikkeaa dollaritrilogiasta pyrkimyksessä realismiin ja kunnianosoituksena perinteiselle westernille. Siinä on viittauksia moniin lajin klassikoihin, kuten Fred Zinnemannin Sheriffiin ja George Stevensin ohjaukseen Etäisten laaksojen mies.[2] John Ford -vaikutteita on erämaan ja sivistyksen ristiriitaa käsittelevä teema. Fordilaisia vaikutteita on myös maiseman käyttö dramaturgisena elementtinä[1]. Sitä on luonnehdittu oopperamaiseksi elokuvaksi, jonka teho on ennen muuta visuaalisesti erityisen vaikuttavassa laajakangaskuvauksessa, perinteiselle lännenelokuvalle epätavallisissa henkilöhahmoissa ja Ennio Morriconen musiikissa,[4] jonka ansiosta Villi länsi kohoaa elokuvakriitikko Pertti Avolan mukaan fyysisen tilan ohella henkiseksi tilaksi[1].
Arto Pajukallio arvioi kritiikissään pitkittyvän aloituskohtauksen yltävän absurdeihin ulottuvuuksiin ja itse elokuvan tutkivan lännen valloituksen sekä samalla myös kapitalismin historiaa. Bronsonin näyttelijäntyötä pidetään hillittynä ja Morriconen musiikkia unohtumattomana.[6]
Elokuvan juoni muistuttaa pitkälti Johnny Guitarin tarinaa.[7]
Suomen elokuvatarkastamon vaatimuksesta elokuvasta leikattiin Suomessa 4 minuuttia 12 sekuntia eli 115 metriä. Siitä poistettiin pojan ampuminen ja miehen kidutus mankelissa sekä lyhennettiin kuolevan johtajan ryömimistä savikuopassa ja huuliharppukostajan veljen hirttämistä.[8] Huuliharppukostaja oli Suomessa vuoden 1970 katsotuin ulkomainen elokuva 222 601 katsojallaan.[9]
Huuliharppukostaja on kuvattu kuvasuhteella 2.35:1. Tämä laajakuvaformaatti on tyypillinen spagettiwestern-elokuville ja tuo esiin elokuvan laajat maisemat sekä yksityiskohtaiset lähikuvat, jotka ovat olennainen osa elokuvan visuaalista tyyliä. Television kuvauhde on 16:9 joten kuva ei täytä kuvaruutua kokonaan televisiossa. Esimerkiksi nelonen leikkasi 26.10.2024 kuvasta osan pois jotta sai kuvaruudun täyteen pilaten osan tyylistä.
.
<ref>
-elementti; viitettä Cale
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Bozzola
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä German
ei löytynyt