Hyperglykemia tarkoittaa epänormaalin korkeaa verensokeria. Ihmisillä hyperglykemiana voidaan pitää tilaa, jossa veriplasman glukoosipitoisuus on vähintään 8 tunnin paaston jälkeen yli 7 millimoolia per litra plasmaa (mmol/l tai mM) eli yli 126 milligrammaa per desilitra. Kyse on myös hyperglykemiasta, jos plasman glukoosipitoisuus on satunnaisena hetkenä mitattuna yli 11,1 mmol/l (yli 200 mg/dl).[1] Lapsilla ja aikuisilla ihmisillä normaali veriplasman glukoosipitoisuus on noin 3,5–5,5 mmol/l (63–100 mg/dl). Vastasyntyneillä vaihtelu voi syntymän jälkeisten ensimmäisten 72 tunnin aikana olla suurempaa, ja normaalit pitoisuudet noin 1,4–6,2 mmol/l (25–112 mg/dl).[2] Terveillä aikuisilla heti ruokailun jälkeen pitoisuus voi olla 7–8 mmol/l (126–144 mg/dl), muttei normaalisti yli 10 mmol/l (180 mg/dl).[3]
Hyperglykemia on oire, joka voi liittyä diabetes mellitus -oireyhtymiin. Yksi näistä on tyypin 2 diabetes mellitus, joka on monissa maissa myös eräs yleisimpiä syitä hyperglykemialle. Tyypin 1 diabetes mellitus on muihin maihin verrattuna hyvin yleinen Suomessa ja myös se aiheuttaa hyperglykemiaa. Edeltävät ovat aineenvaihduntasairauksia. Diabetes mellitus voi johtua myös lääkkeistä ja monista muista tekijöistä.[4]
Yleisiä hyperglykemian oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, väsymys, pahoinvointi, janoisuus (polydipsia) ja kehonpainon lasku.[4]