Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Ibuprofeeni
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(RS)-2-[4-(2-metyylipropyyli)fenyyli]propaanihappo | |
Kauppanimet | |
Ardinex, Burana, Ibumax, Ibumetin, Ibuprofen-ratiopharm, Ibusal, Ibutabs, Ibuxin, Pedea | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | M01 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C13H18O2 |
Moolimassa | 206,3 g/mol |
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 76 °C |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 49–73 % |
Proteiinisitoutuminen | 99 % |
Metabolia | Hepaattinen |
Puoliintumisaika | 1,8–2 tuntia |
Ekskreetio | Renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria | |
Reseptiluokitus |
itsehoitovalmiste (FI) |
Antotapa | Peroraalinen, rektaalinen ja topikaalinen |
Ibuprofeeni on laajasti käytetty tulehduskipulääke. Ibuprofeeni syntetisoitiin 1961 Bootsin lääketehtaassa Isossa-Britanniassa ja patentoitiin 1962. Työryhmään kuuluivat tohtori Stewart Adams, kemisti John Nicholson ja teknikko Colin Burrows.[1] Lääke tuli Isossa-Britanniassa markkinoille reseptilääkkeenä 1969 nimellä Brufen ja tuli ensimmäisen kerran myyntiin ilman reseptiä vuonna 1983. Lääkeaineen patentti on rauennut, ja sitä on saatavissa useana rinnakkaisvalmisteena. Kuten muillakin tulehduskipulääkkeillä, ibuprofeenin vaikutusmekanismina on syklo-oksygenaasientsyymin toiminnan estäminen ja sitä kautta prostaglandiinisynteesin inhibointi.