Ideaalikaasu

Ideaalikaasu on yksinkertaisin kaasumaisen olomuodon teoreettinen malli, jolla selitetään todellisten kaasujen eli reaalikaasujen ominaisuuksia. Siinä oletetaan, että kaasu koostuu rakennusosasista, jotka

• ovat kaikki keskenään samanlaisia,
• ovat pistemäisiä,
• liikkuvat lämpöliikkeen johdosta täysin satunnaisiin suuntiin,
• törmäilevät toisiinsa kimmoisasti,
• eivät vuorovaikuta toisiinsa muutoin kuin törmäämällä,
• liikkuvat törmäysten välillä tasaisella nopeudella ja suoraviivaisesti.

Vain osa reaalikaasuista noudattaa ideaalikaasun mallia hyvin. Jotta tietyn reaalikaasun malli seuraisi kaasun todellisia ominaisuuksia paremmin, täytyy ideaalikaasun ehtoihin tehdä muutoksia. Malli muuttuu tällöin vaikeammaksi laskea, ja se soveltuu vain pieneen joukkoon reaalikaasuja.

Ideaalikaasu on yleinen malli, joka selittää tyydyttävästi useimpien kaasujen käyttäytymistä.

Lain julkaisi Émile Clapeyron vuonna 1834. Laki on yhdistelmä kokeellisesta Boylen laista, Charlesin laista ja Avogadron laista. August Krönig ja Rudolf Clausius johtivat lain 1850-luvulla toisistaan riippumatta kineettisestä kaasuteoriasta.