Idealismi

Idealismi (ontologinen idealismi) on ontologinen käsitys, jonka mukaan todellisuus on perimmäi­seltä luonteel­taan henkinen. Henki voidaan ymmärtää tässä yhteydessä muun muassa mieleksi tai sen sisällöiksi^[1] (esim. havainnot, ajattelu), kulttuuriksi, käsitteiksi tai jumaluudeksi. Ontologista idealismia on kutsuttu myös sieluttavaksi käsitykseksi todellisuudesta, jonka vastakohtana on aineellinen käsitys todellisuudesta eli ontologinen materialismi.

Yleisimmin idealismilla viitataan käsitykseen, jonka mukaan todellisuus on olemassa vain mielessä tai jollakin tavalla mielen rajoittamana.^[2] Idealismi voi kuitenkin sallia perustavanlaatuisemman, havainto- tai käsityskyvyn ulkopuolelle jäävän todellisuuden, kuten Immanuel Kantin ”oleva sellaisenaan”, olemassaolon.^[1]

Idealismi on materialismin tavoin monistinen ontologinen käsitys. Ne asettuvat yhdessä dualistisia eli kaksijakoisisia ja pluralistisia eli monijakoisia käsityksiä vastaan.

1. ↑ ^{a b} Sprigge, T. L. S.: ”Idealism”. Teoksessa Craig, Edward (toim.): The Shorter Routledge Encyclopedia of Philosophy. London, New York: Routledge, 2005. ISBN 0-415-32495-5.
2. ↑ Hamlyn, D. W.: ”Idealism, philosophical”. Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1.