Iksion

Iksion (m.kreik. Ἰξίων, Iksiōn, lat. Ixion) on kreikkalaisessa mytologiassa lapiittien, Thessalian vanhimman heimon, kuningas, ja joko Areen, Antionin tai huonomaineisen pahantekijä Flegyaan poika. Peirithoos oli hänen poikansa – tai poikapuolensa, jos Zeus oli hänen isänsä kuten tämä itse Heralle väittää.^[1] Iksion meni naimisiin Dian, Deioneuksen tyttären kanssa, ja lupasi apelleen arvokkaan lahjan. Hän ei kuitenkaan maksanut myötäjäisiä, joten Deioneus varasti joitakin Iksionin hevosista kostoksi. Iksion kätki närkästyksensä ja kutsui appensa juhlimaan kanssaan Larissaan. Kun Deioneus saapui paikalle, Iksion sysäsi hänet kuoppaan täynnä palavia hiiliä. Iksion tuli hulluksi tekonsa turmelemana. Lähiseutujen prinssit olivat niin loukkaantuneita tästä petoksesta ja vieraanvaraisuuden osoittamattomuudesta, että he kieltäytyivät suorittamasta rituaalia, joka puhdistaisi Iksionin syyllisyydestään (katso katharsis). Siitä lähtien Iksion eli lainsuojattomana ja kaikkien karsastamana. Tappamalla appensa Iksionista tuli ensimmäinen ihminen, joka oli syyllistynyt oman sukunsa murhaamiseen kreikkalaisessa mytologiassa. Jo tämä yksin takasi hänelle hirvittävän rangaistuksen.

Zeuksen tuli kuitenkin sääli Iksionia, ja hän toi tämän Olympos-vuorelle esitelläkseen hänet muille jumalille. Sen sijaan, että Iksion olisi ollut kiitollinen, hän alkoi himota Heraa, Zeuksen puolisoa. Tämä oli jatkoa aiemmalle vierasvaran rikkomukselle. Zeus huomasi hänen aikeensa ja valmisti Heran muotoisen pilven, joka tuli tunnetuksi Nefelenä, ja huijasi Iksionin makaamaan tämän kanssa. Iksionin ja vale-Heran suhteesta syntyi Kentauros, joka Pelion-vuorella loi kentaurien lajin astumalla Magnesian tammoja.

Iksion karkotettiin Olympokselta salaman saattelemana. Zeus käski Hermeen köyttää Iksionin tuliseen rattaaseen, jonka mukana Iksion pyörii ikuisesti raajat haralleen kiinnisidottuina; ainoastaan Orfeuksen soitettua lyyraansa se pysähtyi hetkeksi. Niinpä Iksion oli sidottu palavaan auringonkehrään ikuisesti, pyörien aluksi taivaankannen halki, mutta myöhemmin myytti siirsi paikan Tartarokseen.

1. ↑ Ilias, xiv