Iltalypsy

Iltalypsy
Tunnuskuva, joka otettiin käyttöön vuoden 1996 syksynä
Tyyli	satiiri
Kestoaika	15 minuuttia
Luoja(t)	Liisa Akimof Timo Harakka Heimo Holopainen Tiina Lepistö Anu Valve Taina West Katriina Wilska
Pääosissa	Eeva Litmanen (1994–1999) Heikki Määttänen (1994–2000) Minna Suuronen (1996–2000) Taisto Oksanen (1996–2001) Jorma Pilke (1994-2001) Liisa Rimpiläinen (1993–2001) Minna Koskela (1998–2001) Jouko Klemettilä (1998–2001) Miitta Sorvali (2000–2001)
Alkuperämaa	Suomi
Alkuperäiskieli	suomi
Verkko	Yle TV1
Esitetty	1. toukokuuta 1993 – 7. huhtikuuta 2001
Palkinnot
Voitetut	Telvis-erikoiskunniakirja 1996[1] Suomen mielenterveysseuran tunnustuspalkinto 1997[2]
Aiheesta muualla
IMDb
Infobox OK

Iltalypsy oli vuosina 1993–2001 Yle TV1:llä esitetty poliittinen satiirisarja.

Noin 15 minuutin mittainen ohjelma lähetettiin lauantai-iltaisin kello 21.15 alkaen. Sarjaa ohjasivat Liisa Rimpiläinen ja Anne Yrjölä ja sen käsikirjoittajiin kuuluivat ohjaajien lisäksi Liisa Akimof, Johanna Hartikainen, Timo Harakka, Heimo Holopainen, Tiina Lepistö, Anu Valve, Marko Pulkkinen, Taina West ja Katriina Wilska.^[3][4] Nimensä ohjelma sai erityisesti keskustapuolueen käyttämästä poliittisesta taktiikasta, jossa jostakin jo periaatteessa sovitusta asiasta peräännytään ja esitetään lisävaatimuksia^lähde?.

Iltalypsy oli valtaosaltaan ivamukaelma tyypillisestä suomalaisesta tv-uutislähetyksestä ja siinä juontajat lukivat ajankohtaisten tapahtumien ja poliittisten aiheiden kustannuksella pilailevia satiirisia "uutisia." Ohjelman alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat aidot uutisankkurit Riikka Uosukainen ja Jorma Melleri, erikoistoimittaja Aimo Surakka (Jorma Pilke) sekä Karjakko (ohjaaja Liisa Rimpiläinen).

Iltalypsyn uutisaiheiden välissä esitettiin pätkiä, joiden kuvamateriaali oli aidoista televisiouutisista, mutta joiden äänimateriaalista osa oli vaihdettu. Vaihdetuissa kohdissa imitoitiin kulloinkin jotakuta samalla hetkellä kuvamateriaalissa esiintynyttä poliitikkoa tai muuta julkisuuden henkilöä. Hyvin usein kyseinen kuvamateriaali oli kuvattu eduskunnan istunnosta. Ääniä imitoivat Jukka Puotila ja Erja Manto.

Aimo Surakka, joka oli ylisuurine silmälaseineen ja karvalakkeineen ivamukaelma 1970-luvun uutistoimittajasta, lähetti tyhjänpäiväisiä raportteja enemmän tai vähemmän kummallisista paikoista. Koska Uosukaisen ja Mellerin esiintymisen Iltalypsyssä pelättiin vaikuttavan heidän uskottavuuteensa oikeassa uutisankkurityössään, heidän tilalleen hankittiin näyttelijät:^[5] Eeva Litmanen, joka esitti uutisankkuri Leila Toroskaista, ja Heikki Määttänen, joka esitti uutisankkuri Mika Wirtaa 15. tammikuuta 1994 alkaen.

Uutislähetysparodian jälkeen nähtiin Karjakon osuus, jossa poliitikot aidosti esittelivät keräily- tai muita harrastuksiaan. Kansallispukuinen karjakko vilkuili kameraan epäuskoisen näköisenä kulloisenkin poliitikon vastatessa karjakon kysymyksiin.

Iltalypsyn näyttelijäkaartia uudistettiin syyskausina vuosina 1996 ja 1998. Uusiksi hahmoiksi otettiin ensin syksyllä 31. elokuuta 1996 nuorempi uutisankkuripari Jaana Ala-Knaapi-Pesonen (Minna Suuronen) ja Tero Saxman (Taisto Oksanen) ja kaksi vuotta myöhemmin syksyllä 5. syyskuuta 1998 kulttuuritoimittaja Diana Juva (Minna Koskela) ja urheilutoimittaja Pertti ”Pera” Kartio (Jouko Klemettilä). Leila Toroskaisen lähdettyä ohjelmasta keväällä ohjelman päätösjaksossa 22. toukokuuta 1999 yli vuotta myöhemmin syksyllä 9. syyskuuta 2000 alkaen viimeisenä uutena hahmona mukaan tuli Miitta Sorvalin esittämä uutisankkuri Pirkko Harrison.

Iltalypsy herätti pahennusta presidentti Martti Ahtisaaressa ja tämän puolisossa Eeva Ahtisaaressa. Presidenttikautensa alussa Ahtisaari suhtautui vielä suopeasti ohjelman parodiaan, mutta muutti kantaansa Iltalypsyn ja muiden Ylen viihdeohjelmien käsitellessä yhä rajummin Ahtisaaren sanomisten ja tekojen lisäksi hänen ulkoista olemustaan ja puolisoaan. Joulukuussa 1999 MTV:n haastattelussa Ahtisaari toivoi tekijöiltä anteeksipyyntöä ja sanoi alkaneensa kannattaa Ylen yksityistämistä. Anteeksipyyntö saatiin vain Uutisvuodon Peter Nymanilta.^[5][6][7]

Iltalypsy päättyi lauantaina 7. huhtikuuta 2001, jonka jälkeen ohjelmapaikan peri Itse valtiaat seuraavan viikon lauantai-iltana 14. huhtikuuta 2001.

1. ↑ Hälvä Telvis-äänestyksen suosikki, Mediakomppania raadin mieleen. Helsingin Sanomat, 14.2.1996, s. 35. Näköislehti (maksullinen).
2. ↑ Vuosikertomus 1997, s. 11. Yleisradio, 1998. Teoksen verkkoversio (PDF).
3. ↑ Räty, Reetta: Eduskunta on Iltalypsyn navetta Ylioppilaslehti. 15.3.1996. Viitattu 1.7.2012.
4. ↑ Leino, Ritva ja Väliverronen, Esa: ”Itsestään puhuva televisio”, Elävän kuvan vuosikirja 1996, s. 157–160. Suomen elokuvasäätiö, Edita. ISBN 951-37-1581-7
5. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä yle_20070328 ei löytynyt
6. ↑ Houni, Topi: Politiikka, pilalla. Suomen Kuvalehti, 2024, nro 2, s. 24.
7. ↑ Kerttula, Suvi: Martti Ahtisaaren ylipainolle irvailtiin presidenttikaudella 21.10.2023. Ilta-Sanomat.