Indoiranilaiset kielet

Indoeurooppalaisen kielikunnan eri alaryhmien likimääräinen nykyinen levinneisyys Euroopassa ja Aasiassa:
  Indo-Iranilaiset kielet

Indoiranilaiset kielet ovat indoeurooppalaisten kielten itäinen kieliryhmä,[1] joka jakautuu kahteen suureen alaryhmään, iranilaiseen ja indoarjalaiseen. Myös nuristanilaiset kielet (esimerkiksi prasuni ja aškuni) kuuluvat indoiranilaiseen ryhmään, mutta niiden asema indoiranilaisten kielten sukupuussa on epäselvä.[2] Indoiranilaisia kieliä puhutaan muun muassa Intian, Nepalin, Bangladeshin, Pakistanin, Sri Lankan, Afganistanin ja Iranin alueella. Indoiranilaisilla kielillä on yli miljardi äidinkielistä puhujaa.

Indoiranilaisten kielten eriytyminen lienee tapahtunut 3. vuosituhannella eaa.[3] Vanhimmat indoiranilaiset kielet ovat muinaisindoarja eli Veda-sanskrit, itäiranilainen avesta ja lounaisiranilainen muinaispersia. Mitannin alueelta on löytynyt jälkiä indoarjalaisesta superstraattikielestä.[4]

Indoiranilaisia kieliä kutsutaan joskus myös arjalaisiksi kieliksi,[5] koska jo 2000-luvulla eaa. kantaindoiraanin puhujat kutsuivat itseään arjalaisiksi: muinaisindoarjan puhujat sanalla ā́r(i)ya, kun taas muinaisiraanin (avestan) puhujat airya-; itse asiassa Irān onkin tämän sanan monikon genetiivi, so. 'arjalaisten (maa)'.

  1. Poikkeuksena vielä itäisempi tokaari, joka on kokonaan oma, typologisesti poikkeava haaransa.
  2. Anhava (1999: 102); Gippert (2003).
  3. Anhava (1999: 91).
  4. Thieme (1960); Mayrhofer (1982); Parpola (2003).
  5. 1800-luvulla nimitettiin kaikkia indoeurooppalaisia kieliä satunnaisesti arjalaisiksi kieliksi.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy