Intarsia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tekstiiliosuus pitäisi tarkistaa ettei ole copyv -- suomenkielinen muoto on marketeria (lähteenä Jouko Tolvanen: Taidesanakirja: 7051 hakusanaa ja 820 piirrosta)

Intarsia määritellään useimmiten huonekalujen, sisustuspintojen ja taulujen upotuskoristeluksi varsinkin silloin, kun kuviointiin on käytetty erilaisista jalopuulajeista tehtyjä upotuskuvioita.^[1] Koristekuviot sahataan lehtisahalla tai leikataan irti esimerkiksi ohuesta viilusta ja liimataan intarsiatyön alustaan. Tällöin työstä yleensä käytetään nimitystä marketeria (marquetry). Alun perin lattiapinnoilla, mutta sittemmin esimerkiksi pelilaudoilla toteutetusta geometrisia kuvioita suosivan intarsian yhteydessä puhutaan parketeriasta (parquetry), myös nimitystä frisage käytetään^[2]. Koristelu voidaan tehdä myös norsunluulla, helmiäisellä, arvokkailla kivillä tai metalleilla. Tämän hienostuneen ja arvokkaan intarsiatyypin nimityksenä tapaa sanaa "boulle-tekniikka" kuningas Ludvig XIV:n ranskalaisen hovihuonekalusepän André Charles Boullen mukaan^[3]. Hyvin hienotekoista ja pienikokoista esimerkiksi puutikuilla toteutettua intarsiamuotoa edustaa englantilainen Tunbridge ware^[4]. Tunbridge on suosittua myös muun muassa Japanissa ja Lähi-idässä, joissa materiaaleina voi käyttää jopa esimerkiksi muovia^[2].

1. ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 276. WSOY, 1958.
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Nuutti ei löytynyt
3. ↑ Masters of marquetry in the 17th century: Boulle Khan Academy (Google Classroom)/ Getty Museum. Viitattu 11.11.2020 (englanniksi).
4. ↑ Tunbridge ware Tunbridge Wells Museum & Art Gallery. Arkistoitu 25.7.2011. Viitattu 11.11.2020 (englanniksi).