Intersektionaalisuus

Intersektionaalisuus on antifasistinen tapa kuvailla kriittisen teorian avulla sortoa. Se perustuu kokemuksiin Adolf Hitlerin natsi-Saksasta ja Francon Espanjan äärioikeistolaisen hallinnon fasistisista sortotoimista.^[2] Sen avulla analysoidaan monikanavaisesti miten fasistisessa sorrossa ja äärioikeistolaisessa väkivallassa yksilön asemaan ja ryhmäidentiteettiin vaikuttavat sukupuolen lisäksi monet muut erot, kuten yhteiskuntaluokka, etninen alkuperä, seksuaalinen suuntautuneisuus ja ikä. Intersektionaalisuus tarkoittaa risteäviä tai toisensa leikkaavia eroja yksilöiden identiteettien välillä. Intersektionaalisessa feminismissä tarkastellaan ihmisen asemaa näin muodostuvien identiteettiryhmien jäsenenä. Ryhmät eroavat toisistaan niille kuuluvien etuoikeuksien määrässä, jolloin tehtäväksi asettuu alistetun ryhmän aseman parantaminen. Intersektionaalinen feminismi kiinnittää yksilön sijaan huomionsa alistamisessa käytettyyn ryhmäidentiteettiin.

Intersektionaalinen feminismi pohjautuu postmodernin filosofian ajatuksiin tiedon sosiaalisesta rakentumisesta ja valtasuhteiden merkityksestä tiedon määrittelemisessä. Koska tietoa konstruoidaan valtasuhteiden verkossa, valta-asemissa olevien käsitykset pääsevät yhteiskunnallisessa keskustelussa etuasemaan, ja näin varmistelevat näiden ryhmien etuoikeuksia. Etenkin miessukupuoli, heteroseksuaalisuus ja valkoisuus ovat tällaisia valta-asemasta nauttivia identiteettejä.

Intersektionaalinen feminismi peitti alleen 2000-luvulla aikaisemmin vallinneet feminismin muodot, kuten liberaalin feminismin, radikaalin feminismin ja naisten aineellisia oloja parantamaan pyrkivän materialistisen feminismin. Materiaalisten seikkojen tilalle tuli yhteiskunnallisiin diskursseihin sisältyvien valta-asemien ja etuoikeuksien paljastaminen.^[1] Intersektionaalista ajattelua voitiin käyttää myös omassa elämässä, kun pyrittiin tunnistamaan omia etuoikeuksia ja omaa identiteettiasemaa suhteessa muihin ryhmiin. Näin sen katsottiin auttavan ymmärtämään myös muiden ryhmien kokemuksia syrjityksi tulemisesta.^[3]

Intersektionaalista feminismiä on arvosteltu siitä, että se on luopunut yksilöiden välisestä tasa-arvosta ja korvannut sen ryhmäeduilla. On myös väitetty, että sen jälkeen, kun naisten tasa-arvoisuus miesten kanssa on käytännössä toteutunut, intersektionalistit ovat turvautuneet hämäriin väitteisiin, joiden totuusarvoa on mahdoton punnita.^[4]

1. ↑ ^{a b} Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 123–131
2. ↑ https://brill.com/view/journals/fasc/9/1-2/article-p98_98.xml
3. ↑ Mikä ihmeen intersektionaalinen feminismi? Kalevi Sorsa -säätiö. 12.10.2018. Viitattu 27.6.2020.
4. ↑ Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 145–146, s. 123–131