Investointipankki

Investointipankin (sijoituspankin^[1]) päätehtäviä ovat arvopapereiden liikkeeseenlaskujen järjestäminen, arvopapereiden ja yrityskauppojen välittäminen sekä arvopapereihin sijoittaminen^[2]. Toiminnallaan se auttaa asiakkaitaan eli yrityksiä, valtioita ja institutionaalisia sijoittajia keräämään pääomaa rahoitusmarkkinoilta arvopapereilla ja johdannaisilla^[3]. Investointipankit antavat myös strategisia neuvoja muissa liiketoimissa, kuten yritysostoissa ja fuusioissa.

Investointipankit eroavat liike­pankeista, koska eivät kerää talletuksia tai myönnä lainoja. Ero investointi- ja perinteisten pankkien välillä on kuitenkin hämärtynyt, sillä liikepankkitoimintaa harjoittavat pankit ovat alkaneet tarjota myös investointipankeille tyypillisiä palveluita.^[3] Yhdysvalloissa niin kutsuttu Glass–Steagall-laki, joka syntyi Wall Streetin vuoden 1929 pörssi­romahduksen jälkimainingeissa, erotti pitkään liikepankki- ja investointipankkitoiminnan toisistaan. Laki kuitenkin kumottiin vuonna 1999.^[4]

Nykyisten investointipankkien toiminnot voidaan yleisesti jakaa myyntipuoleen (sell side) ja ostopuoleen (buy side).

Arvopaperien myynti ja niiden myynnin edistäminen, esimerkiksi järjestämällä osakeanteja tai tekemällä taustatutkimusta sijoittajien avuksi, kuuluvat myyntipuolen piiriin. Ostopuolella pidetään yhteyttä sijoittajiin, kuten erilaisiin sijoitusrahastoihin tai finanssi-instituutioihin, jotka ostavat myyntipuolen tuotteita. Monet investointipankit tarjoavat sekä myynti- että ostopuolen palveluita.

1. ↑ Lehtonen, Reino & Sipilä, Leea-Mari: Taloussanasto, s. 61, 215. Taloustieto Oy, 1989. ISBN 951-628-168-0.
2. ↑ http://www.facta.fi/tietosanakirja (Arkistoitu – Internet Archive)
3. ↑ ^{a b} http://www.savonsanomat.fi/uutiset/talous/mik%C3%A4-ihmeen-investointipankki/237493^{[vanhentunut linkki]}
4. ↑ http://en.wikipedia.orgview_html.php?sq=Google&lang=fi&q=Gramm-Leach-Bliley_Act