Back حاملة الطائرات فئة إنفينسيبل Arabic Třída Invincible (1977) Czech Invincible-klassen Danish Invincible-Klasse (1980) German Invincible-class aircraft carrier English Clase Invincible Spanish ناو هواپیمابر کلاس اینوینسیبل Persian Classe Invincible (porte-avions) French נושאות המטוסים מסדרת אינווינסיבל HE Kapal induk kelas Invincible ID
| Invincible-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 20 600 t |
| Pituus |
209,1 m (kokonaispituus) 192,6 m (vesiraja) |
| Leveys |
36 m (suurin leveys) 27,5 m (vesiraja) |
| Syväys | 8,0 m |
| Koneteho | 97 200 hv (72,5 MW) |
| Nopeus | 28 solmua |
| Miehistöä |
685, josta 60 upseeria sekä lentomiehistöt 366, josta upseereita 80 ja jopa 600 merijalkaväen sotilasta |
| Aseistus | |
| Ilmatorjunta |
3 x Gatling-tyyppistä 20-30 mm asejärjestelmää 2 x Oerlikon/BMARC 20 mm GAM-BO1 4 x M232 Mk 44 7,62 mm Minigun |
Invincible-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston kolmen aluksen muodostama lentotukialusluokka, joiden päätehtävänä oli toimia STOVL-koneiden ja helikoptereiden tukilaivana.
Alukset oli suunniteltu toisen maailmansodan jälkeen muuttuneisiin tarpeisiin. Ne oli suunniteltu sukellusveneiden torjuntaan Atlantilla osana Naton puolustusta, eikä iskuosaston rungoksi kaikkialla maailmassa. Alusten suunnittelun lähtökohtana oli vuoden 1966 Tiger-luokan helikopteriristeilijöiden korvaaminen myöhemmin peruutetuilla CVA-01-luokan aluksilla.[1]
Peruuttamisen jälkeen päätettiin yhdistää perinteinen lentotukialus ja sukellusveneentorjuntaan tarkoitetut ratkaisut, jolloin syntyi helikopterein ja V/STOL-lentokonein varustettu lentokannella varustettu alus.[1]
Ensimmäinen luokan aluksista HMS Invincible tilattiin 17. huhtikuuta 1973 Vickers Shipbuilding and Engineering -yhtiön Barrow-in-Furnessin telakalta. Seuraava alus tilattiin 14. toukokuuta 1976 ja viimeinen kolmas alus tilattiin joulukuussa 1978.[2][1]
Invincible-luokan alukset korvattiin kahdella Queen Elizabeth -luokan aluksella.