Irma Seikkula | |
---|---|
Irma Seikkula vuonna 1937 elokuvassa Juurakon Hulda. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Irma Mäkelä |
Syntynyt | 14. toukokuuta 1914 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
Kuollut | 8. heinäkuuta 2001 (87 vuotta) Helsinki |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso |
Toivo Mäkelä ( 1944; 1979) |
Lapset |
3; Juha Mäkelä Maarita Mäkelä |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1934–1996 |
Merkittävät roolit |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Svensk Filmdatabas | |
Irma Seikkula (14. toukokuuta 1914 Helsinki – 8. heinäkuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Häntä luonnehdittiin herkkäkasvoiseksi ja sisäistä voimaa uhkuvaksi taiteilijaksi.[1] Seikkulan ura kesti vuodesta 1934 aina 1990-luvulle asti. Hän sai teatterissa usein tulkittavakseen lyyrisiä naishahmoja.[2] Puhenäyttämön ohella Seikkula teki merkittävän uran filmitähtenä suomalaisen elokuvan kultakaudella. Hänen tunnetuin roolinsa valkokankaalla oli Juurakon Huldan nimiosa. Lisäksi hän näytteli Televisioteatterissa 1960- ja 1970-luvuilla. Seikkula nautti niin teatteri- ja elokuvayleisön kuin kriitikoidenkin arvostusta.[3] Hänet palkittiin vuonna 1965 Pro Finlandia -mitalilla.
Aikalaisarvostelijoiden mukaan Seikkula poikkesi persoonallisella tavalla yleisestä tähtityypistä: hänessä oli ”hiljaista, sisäistä säteilyä, jota harvoin tapaa”. Valkokankaalla Seikkula nähtiin ennen kaikkea vakavissa osissa, ja hänen roolihahmojensa pääominaisuuksia olivat herkkyys ja aitous. Eräiden arvioiden mukaan Seikkula oli suomalaisista naisnäyttelijöistä se, jonka olemuksessa tiivistyi parhaiten ”puhdas filmillisyys”.[1]