Iso Huopalahti (ruots. Stora Hoplaxviken) on Laajalahdesta pohjoiseen työntyvä merenlahti Helsingin ja Espoon rajalla. Se on nykyisellään muodoltaan pyöreähkö, noin kilometrin pituinen ja levyinen. Sen erottaa Laajalahdesta Tarvon saari ja sen pohjoisreunaa sivuava Turunväylän maapenger, jonka ali johtaa nykyisin vain kapea vesiväylä. Turunväylän silta ja vieressä olevan kevyen liikenteen väylän sillat ovat niin matalia, että niiden ali ei voi kulkea veneellä. Isoon Huopalahteen laskevat Mätäjoki ja Monikonpuro.
Vielä 1900-luvun alussa Iso Huopalahti oli huomattavasti nykyistä laajempi ja ulottui melkein rantaradalle ja Turuntielle saakka. Sen pohjoisosa oli kuitenkin jo hyvää vauhtia mataloitumassa ja muuttumassa kosteikoksi. Se oli myös pääkaupunkiseudun parhaita lintukohteita. Kuitenkin 1960-luvun alussa lahden perukasta täytettiin 27 hehtaaria, ja alueelle perustettiin kaatopaikka, joka oli käytössä vuosina 1963–1980.[1] Sinne kuljetetuista jätteistä ja niiden päälle kasatuista maa-aineksista alueelle muodostui korkea täyttömäki, Talinhuippu, jonka päälle on istutettu metsää. Täyttömäki sijaitsee Mätäjoen ja Monikonpuron välissä Helsingin ja Espoon rajalla.
Kaupunkiasutusta on Ison Huopalahden rannalla vain Talinrannassa. Muilta osin sen rannat ovat rakentamattomia, ja länsirannalla on vielä suotakin. Lahtea ympäröivillä laajoilla viheralueilla sijaitsevat Talin golfkenttä ja Vermon ravirata.
Paikannimen Huopalahti alkumuoto on ollut Haapalaksi. Suomen sana lahti oli aikaisemmin laksi, jolloin se taipui samoin kuin lukusanat yksi ja kaksi, siis lahden, lahdella jne. Kun seudun asutus kuitenkin vuosisatojen ajan oli etupäässä ruotsinkielistä, nimi vääntyi ruotsinkieliseen muotoon Hoplax, josta se sittemmin lainautui takaisin suomeen muodossa Huopalahti.[2] Lähempänä Helsingin keskustaa on myös Pikku Huopalahti, ja niiden välinen alue on aikoinaan kuulunut Huopalahden kuntaan.
.jpg)
- ↑ Pitäjänmäki: Mätäjoen kaupunkiluontopolku, 24: Talinhuippu Pitäjänmäki-seura ry. Viitattu 5.3.2012.
- ↑ Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, 1970