Israel Tal

Israel Tal (hepr. ‏ישראל טל‎, Jisrael Tal; 13. syyskuuta 1924 – 8. syyskuuta 2010) oli israelilainen kenraalimajuri.^[1]

Tal liittyi 17-vuotiaana Britannian armeijan juutalaisprikaatiin, joka muodostettiin Palestiinan mandaatin alueella asuneista juutalaisista. Hän taisteli Pohjois-Afrikassa ja Italiassa. Juutalaisprikaati lakkautettiin vuonna 1946. Tal palasi Palestiinaan Haganassa, joka edelsi Israelin puolustusvoimia. Hän palveli Israelin itsenäisyyssodassa vuonna 1948 ja oli 10. jalkaväkiprikaatin komentaja Suezin kriisissä vuonna 1956. Tal johti Israelin panssarijoukkoja vuodesta 1964. Hänellä oli merkittävä rooli kuuden päivän sodassa (1967), joka The Guardianin muistokirjoituksen mukaan oli menestyksekkäin osoitus hänen kyvyistään operatiivisessa johdossa.^[1]

Tal oli jom kippur -sodan syttyessä vuonna 1973 varaesikuntapäällikkö. Hän ajautui monien kollegoidensa kanssa erimielisyyksiin strategiasta. Osa kollegoista piti häntä sodan alkuvaiheissa ylenmääräisen pessimistisenä. Tal kieltäytyi Moshe Dayanin ja David Elazarin määräyksestä jatkaa hyökkäystä egyptiläisiä joukkoja vastaan aselevon solmimisesta huolimatta. Tämä käytännössä päätti hänen uransa. Tal vetäytyi armeijan palveluksesta vuonna 1974, mutta jatkoi työskentelyä Israelin puolustusministeriössä ja työskenteli uuden taistelupanssarivaunun, Merkavan suunnittelun parissa. Tal kärsi aivoverenkiertohäiriöstä vuonna 1999 ja oli siitä lähtien hauraassa terveydentilassa. Hänellä oli vaimo Hagit ja kaksi lasta.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Jim Hedge, Major General Israel Tal obituary The Guardian 20.9.2010, viitattu 1.10.2024 (englanniksi)