Ivy League (suom. ‘murattiliiga’) on Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan kahdeksan perinteisen huippuyliopiston yhteisnimitys. Yliopistot ovat Brownin yliopisto, Columbian yliopisto, Cornellin yliopisto, Dartmouth College, Harvardin yliopisto, Pennsylvanian yliopisto, Princetonin yliopisto ja Yalen yliopisto. Kaikki ne saavat lahjoituksina runsaasti rahoitusta, ja ne yhdistetään akateemiseen laatuun, tiukkoihin pääsyvalintoihin ja elitismiin.[1]
Ivy League -nimitys syntyi 1930-luvulla, kun lehtitoimittaja Caswell Adams huomasi, että näiden kahdeksan kampuksen ulkoseinät olivat köynnösten peitossa. Samanlaisia köynnöksiä on tosin muissakin yliopistoissa, sillä muratin istutus oli 1800-luvun lopulla yleinen seremonia yliopistojen kampuksilla. Alun perin nimitystä ei käytetty tavallisesti viittaamaan näiden kahdeksan opiston akateemiseen laatuun, vaan maan kaakkoisosien yliopistojen urheiluliigoihin, joita ne hallitsivat.[1] Koulut muodostavat yliopistourheilujärjestö NCAA:n konferenssin, joka perustettiin vuonna 1954. Konferenssin joukkueet ja urheilijat kilpailevat lajeissaan NCAA:n Division I -tasolla.[2][3]
Ivy League -yliopistoihin on tullut 2010-luvun alussa vuosittain 20 000 – 40 000 hakemusta. Noin 10 prosenttia hakemuksista hyväksytään. Naisten osuus opiskelijoista on noussut hiukan korkeammaksi kuin miesten. Myös opiskelijakunnan rodullinen monimuotoisuus on moninkertaistunut 1950-luvun jälkeen.[1]
Kolme rikkainta yliopistoa ovat Harvard, Yale ja Princeton, ja niillä on siksi myös parhaat tilat, opettajat ja palvelut. Harvard sai vuonna 2011 lahjoituksina 32 miljardia dollaria, kun esimerkiksi Brown sai vain 2,5 miljardia.[1]