Jaakko Hintikka | |
---|---|
Jaakko Hintikka vuonna 2006. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. tammikuuta 1929 Helsingin maalaiskunta |
Kuollut | 12. elokuuta 2015 (86 vuotta) Porvoo |
Kansalaisuus | Suomi |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Georg Henrik von Wright |
Instituutti | Bostonin yliopisto |
Tutkimusalue | filosofia, logiikka |
Palkinnot |
Suomen Kulttuurirahaston palkinto 1989 Rolf Schock -palkinto (2005) Library of Living Philosophers (2006) |
Kaarlo Jaakko Juhani Hintikka (12. tammikuuta 1929 Helsingin maalaiskunta – 12. elokuuta 2015 Porvoo[1]) oli suomalainen filosofi, joka työskenteli Suomessa ja Yhdysvalloissa. Hän väitteli tohtoriksi matematiikan alalta Helsingin yliopistossa vuonna 1956.[2] Hintikan väitöskirja käsitteli ensimmäisen kertaluokan logiikkaa.
Hintikka toimi Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosenttina 1955–1959, professorina 1959–1970, Suomen Akatemian tutkijaprofessorina 1970–1981 ja uudelleen Helsingin yliopiston dosenttina 1981–1992. Hintikka toimi Yhdysvalloissa filosofian professorina Stanfordin yliopistossa vuosina 1965–1982, Floridan valtionyliopistossa vuosina 1978–1990 ja Bostonin yliopistossa vuosina 1990–2014.[3]
Hintikan tärkeimmät tutkimukset kuuluvat matemaattisen ja filosofisen logiikan alaan. Hänen tutkimuksensa ja teoriansa ovat koskeneet etenkin modaalilogiikkaan liittyvää mahdollisten maailmojen semantiikkaa, episteemistä logiikkaa, induktiologiikkaa ja loogiseen kieliteoriaan kuuluvaa peliteoreettista semantiikkaa. Hintikan keksimän kysymysten logiikan eli interrogatiivimallin avulla on tutkittu tieteellistä muutosta ja selittämistä. Hän on myös kehittänyt riippumattomuusystävällistä logiikkaa, joka on ilmaisuvoimaisempaa kuin ensimmäisen kertaluvun logiikka.